Kävin hakemassa tyttäreni partiosta ja paluumatkalla koukkasin kylmäaseman kautta, jotta vaimollani olisi mukava ajaa aamulla töihin tankki täynnä "löpöä".

Kylmäasemalle ajaessani, totesin tyttärelle: "Kaatuikohan tuo poika autonsa alle, ko näin liukas kelikin". Poika näytti kömpivän autonsa alta, vaikka todellisuudessa olikin ollut ilmeisesti vain slaavikyykyssä.

Ajaessani auton parkkiin polttoainepumpun viereen, huomasin että pojan auton vieressä oli tyhjä kanisteri. Ajattelin pojan hakevan bensaa moottorikelkkaan.

Hyppäsin autosta ulos ja ruuvasin polttoainetankin korkin auki. Kuulin pojan yskivän ja melkein oksentavan. Työnsin Visa Debit korttini maksuautomaattiin ja samalla sain ensimmäisen katsekontaktin poikaan. Kysyin: "Onko kaikki hyvin?".

Poika hieman vaivautuneena vastasi, että yrittää imeä polttoainetta pois tankista, koska oli tankannut väärää ainetta. Lisäsi vielä tankanneensa tankin täyteen. Mietin mielessäni, että ei se sitä tankkia saa tyhjennettyä 10 litran kanisteriin. Aikookohan poika kaataa polttoaineet viemäriin tai viereiseen metsään. Harkitsin jo tarjoutuvani ostamaan polttoaineet ja hakemaan kotoa isomman kanisterin.

Kysyin: "Menikö diisseliä bensatankkiin vai toisinpäin?" Poika vastasi: "Ei, vaan tankkasin 95 bensaa, vaikka olis pitäny tankata 98." Jäin miettimään ja tankkasin samalla diisseliä perheemme Volvo XC90 ökymaasturin tankkiin. Pojan auto oli noin vuoden 1995 ooppeli tai joku japanilainen sedan.

Poika jatkoi: "Auto ei enää käynnistynyt, koska tankkasin väärää bensaa". Mietin lisää. Totesin pojalle, että "Luulis sen starttaavan, vaikka matalampi oktaanista tankkiin menikin. Toisaalta, on erikoista ettei se käynnisty, jos ajamalla tänne tulitkin."

Poika totesi auton tulleen juuri perusteellisesta huollosta ja oli sitä ennen ollut tallissa 3 vuotta.
Huomasin, että auton kojelaudassa paloi jokin punainen valo ja kysyin: "Onko sulla virrat päällä autossa?" Poika vastasi, että "akkuvalo palaa, vaikka auto on sammunut". Akussa oli kuulemma silti virtaa. Ajattelin, että ooppeli sen täytyy olla.

Poika yritti impata bensaa tankista ja yski taas. Oli kuulemma just googlettanut, että bensan imppaamisesta saattaa tulla keuhkokuume. Sanoin, että "Saattaa siitä tulla kunnon pössiskin". Poika kertoi, että hänen kaverinsa oli tulossa ja että sillä on kunnon pumppu, jolla saa tankin tyhjennettyä. Mietin mielessäni, että miksi helvetissä se sitten yrittää impata letkulla sitä bensaa?

Volvon tankki tuli täyteen. Ruuvasin korkin kiinni. Siirryin pumpun sille puolelle, missä poikakin oli. Huomasin, että se on säheltänyt siinä muutakin. Takakontin pelti oli pullollaan ja polttoainetankin korkki oli jäänyt litistyksiin luukun ja tiivisteen väliin. Poikakin sen huomasi, kun korkkia katsoin. Se yritti sitä repiä siitä irti, mutta eihän se mihinkään lähtenyt. Totesin, että "Taitaa lähteä irti vain avaamalla peräkontin". Poika teki työtä käskettyä ja sai korkin irti. Hän sanoi, "tyttöystävä ei tykkää, olin menossa häntä hakemaan, mutta täällä sitä ollaan". Sanoin, että "kyseessä on force majeure, vie sille suklaata niin se leppyy." Ymmärsin kyllä, että pojalla oli mennyt pasmat sekaisin ko auto ei käynnisty oman typerän virheen vuoksi ja tyttöystävä odottaa. Nuorena sitä elää niin hetkessä ja luulee, että tyttöystävä hyppää toisen auton kyytiin tai jotain.

Ehdotin pojalle, että koittaisi vielä käynnistää autoa uudelleen. Kerroin, että mulla on vuoden 1995 Audi 80 perheen toisena autona ja siihen kestää tankata sekä 95 että 98 bensaa, eikä ongelmia ole. 95E pitäisi käydä melkein kaikkiin moottoreihin. Kerroin, että vanhat autot saattaa lähteä käyntiin ko antaa niiden vähän aikaa olla ja yrittää uudelleen. Viimeisin oli tietenkin vain henkistä sparrausta.

Poika hyppäsi kuskin paikalle ja starttasi. Auto antoi lupauksen käynnistymisestä, mutta ei kuitenkaan lähtenyt käyntiin. Poika hyppäsi autosta ulos, toivonsa jo menettäneenä. Sanoin pojalle, että epäilen koneen saaneen liikaa bensaa ja ei sen vuoksi käynnisty. Pyysin häntä kokeilemaan vielä kerran siten, että pitää kaasupolkimen pohjassa yrittäessään samalla käynnistää. Sanoin, että "pidä kaasut pohjassa niin kauan, että auto käynnistyy".

Auto starttasi noin 5 sekunnin yrityksen jälkeen. Poika oli suorastaan epäuskoinen. Totesin, että "on kokemusta näistä vanhoista autoista tämän verran". Hän sanoi, että auto on vasta hänen ensimmäinen. Tunsin itseni elämänkokemusta omaavaksi, mutta toisaalta vanhaksi.

Poika sammutti auton, soitti heti puhelun jollekin. Oletan, että sille kaverille joka oli tulossa pumpun kanssa tai sitten vihaiselle tyttöystävälle. "Auto lähtikin käyntiin. Tuo, joku, auttoi minua". Puhuessaan puhelimeen hän pakkasi letkun, kanisterin ja tunkin. Mitähän helvettiä se oli sillä tunkillakin tehnyt?

Poika oli sen verran tohkeissaan, ettei muistanut edes kiittää.

Hyppäsin Volvoon ja kysyin tyttäreltä: "Onko partiossa opetettu, että mikä on päivän hyvä työ?" Tytär vastasi: "On". Sanoin: "Isi teki just päivän hyvän työn."

Välittämällä lähimmäisistä ja auttamalla, pienilläkin teoilla voi vaikuttaa ihmisten arkeen. Aina pitäisi olla hetki aikaa, jos toisella on hätä. Iso tai pieni hätä. Pelkästään kysymällä: "Onko kaikki hyvin", voit luoda lähimmäiselle tunteen että joku välittää. Nykyaikana joutuu liian usein lukemaan lehdistä tai somesta, että kukaan ei auttanut tai kävelivät vain ohi, kun hätä oli suurin. Välittäkää, niin teistäkin välitetään.