Me isät (ja äidit) tiedämme, että arvoikkain asia elämässämme ovat lapsemme.

Turvapaikanhakijat osoittivat mieltään suurella joukolla Oulussa 30.9.2015 heille hätämajoituskeskuksessa tarjoiltuja ruokia kritisoiden. Kommunikoin Kalevan toimittajan ja kolmen irakilaisen miehen kanssa iPhonen kielenkääntäjä applikaation avulla. Irakilaiset eivät osanneet englantia (eivätkä tietenkään suomea) ja me emme osanneet arabian kieliä. Irakilaiset totesivat, että syynä mielenosoitukseen on huono ruoka. Eräs mielenosoittaja kommentoi medialle, että ”tämä kelpaa korkeintaan koiran ruoaksi”.

Ruoka hätämajoituskeskukseen tulee samasta keittiöstä kuin meidän lastemme kouluruoka ja päiväkotiruoka. Tulee mieleen, että onko tämä parasta mitä pystymme pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa lapsillemme tarjoamaan? Tarkoittiko Jari Tervo kirjoittaessaan epäterveellisesti syövästä valkoisesta roskaväestä tätä. Emmekö me valkoinen roskaväki pysty tarjoamaan elämämme tärkeimmille eli lapsillemme säädyllistä ruokaa? Vai onko kysymys sittenkin siitä, että turvapaikanhakijoiden odotukset eivät ole toteutuneet? Odottiko liian moni pääsevänsä asumaan pääministerimme luksusasuntoon ja syömään gourmet aterioita?

Oli asia niin tai näin, on oletettavaa että tämänpäiväinen mielenosoitus oli vain alkusoittoa. Turvapaikanhakijoita tulee päivittäin maahamme lisää, eikä heidän olosuhteensa ole hotellitasoa hätämajoituskeskuksissa ja vastaanottokeskuksissa. Tyytymättömyys tulee lisääntymään ja poliisin jo nykyisellään niukat resurssit kuluvat turvapaikanhakijoiden palvelemiseen. Mielenosoitukseen osallistui reilut kymmenen poliisin ajoneuvoyksikköä sekä lukuisia mellakkapoliiseja. Poliisit kyyditsivät tilaisuuden päätteeksi kävellen paikanpäälle saapuneet mielenosoittajat poliisiautoilla takaisin hätämajoituskeskukseen. Mahtoikohan hätämajoituskeskuksen iltapala maistua viluisille mielenosoittajille?

Luulisi kuitenkin sotaa pakenevien hädänalaisten ihmisten olevan onnellisia lämpimästä asunnosta, lämpimästä ruoasta, puhtaasta ja turvallisesta ympäristöstä sekä lahjoitetuista vaatteista. Kaiken lisäksi he saavat tämän kaiken ilmaiseksi ja käyttörahaa vielä kaupan päälle. Mitkähän mahtavat olla kaikkien niiden vapaaehtoistyöntekijöiden tunnot, jotka ovat paiskineet pyyteettömästi töitä turvapaikanhakijoiden hyvinvoinnin eteen ja palkaksi saa tyytymättömyyttä? Tuskinpa se ainakaan vapaaehtoistyön motivaatiota ja halukkuutta nostaa.

Keskustelin mielenosoituksessa useiden paikallisten kansalaisten kanssa ja viesti oli selvä: Tätä ei voi hyväksyä! Mielenosoittajien kanssa keskustellut Oulun poliisin apulaispoliisipäällikkö Arto Karnaranta oli huolissaan siitä, miten mielenosoitus vaikuttaa Oulun yleiseen asenneilmastoon, joka on kaupungissa kiristynyt selvästi viime aikoina turvapaikanhakijoita kohtaan.

Suomen hallitus ja maahanmuuttovirasto teki oikean päätöksen laittaessaan irakilaisten ja somalien turvapaikkahakemukset jäihin. Kyseisten maiden turvallisuustilanne tarkistetaan ja päivitetään.

Samaan aikaan ulkoministeri Timo Soini on alkanut neuvotella maiden välille palautussopimusta niiden turvapaikanhakijoiden osalle, jotka eivät saa turvapaikkaa ja oleskelulupaa. Muissa pohjoismaissa on jo turvallisuustilanne ajantasalla ja lähestulkoon kaikki irakilaiset ja somalit palautetaan perusteettoman turvapaikkahakemuksen perusteella. Ylivoimaisesti suurin osa Suomeen saapuneista turvapaikanhakijoista on näistä kahdesta maasta.

Soinin viesti turvapaikanhakijoille on ”ei kannata lähteä matkaan, jos et tule täyttämään kriteerejä. Siitä tulee muuten kallis ja turha reissu”. Toivottavasti tulevat kielteiset päätökset turvapaikansuhteen eivät aiheuta samanlaisia reaktioita kuin mitä surullisen kuuluisa Ruotsin Ikea -tapaus. Mielestäni viranomaisten tulisi ottaa prosessissa myös ylilyönnit huomioon.