Tiistai 11.9.2012 klo 21.58 - Jari-Pekka Teurajärvi
Erään kaverini on ollut viime vuosina vaikea työllistyä, koska ei ole kyennyt tekemään koulutustaan vastaavaa työtä. Hän on koulutukseltaan kirvesmies. Tehdessään kirvesmiehen hommia purkutyömaalla, hänen päälleensä kaatui betoniseinä. Valtava massa aiheutti hänen selkäänsä elinikäisen vamman. Työnantaja oli huolehtinut asianmukaisesti vakuutuksista ja vakuutusyhtiö maksoikin useita kuukausia hänelle korvausta menetetyistä ansioista. Sitten eräänä päivänä vakuutusyhtiön lääkäri oli todennut hänet 100% työkykyiseksi. Vakuutusyhtiön lääkäri ei ollut koskaan edes tavannut häntä! Melko pätevä lääkäri kun pystyy ilman että näkee potilasta, toteamaan hänen työkykynsä. Kaikki muut julkisen ja yksityisen sektorin lääkärit olivat todenneet "ettei tuolla selällä enää raksahommia tehdä". Vakuutusyhtiön lääkärin sana on kuitenkin se mikä painaa vaakakupissa. Ja vain ja ainoastaan vakuutusyhtiönlääkärin sana. Vaikka nimenomaa vakuutusyhtiö maksaa hänen palkkansa. Eihän se nyt niin voisi olla että lääkäri tekisi päätöksen palkanmaksajaansa vastaan? Käsittämätön järjestelmä?
Eihän siinä sitten auttanut muu kuin yrittää tehdä työtä, johon oli koulutuksen saanut. Selkä kesti fyysistä työtä parhaimmillaan viikon kerrallaan ja sen jälkeen ei enää sängystä ylös päässyt. Eihän kukaan työnantaja voi pitää työntekijää, joka ei pysty työtään tekemään kuin muutaman päivän kerrallaan ja työtä seuraa aina pakollinen sairausloma? Työvoimatoimistosta ohjataan ammattia/koulutusta vastaavaan työhön, vaikka olisi tiedossa että kyseistä työtä ei pystyisi tekemään. Käsittämätön järjestelmä?
Vuosien yritysten ja erehdysten kautta kaverini sai työpaikan Oulun kaupungilta. Työntekijänä hän on niin sanottu tukityöllistetty eli työnantaja saa palkkatukea ottaessaan työntekijän määräaikaiseen työsuhteeseen. Työtehtävä ei ollut läheskään yhtä fyysinen kuin kirvesmiehen työ. Työtehtävässä tarvittiin lisäksi sosiaalisia taitoja eli piti hallita asiakaspalvelu. Homma sopi kaverilleni kuin nyrkki silmään. Myös työkaverit ovat kehuneet ja antaneet positiivista palautetta. Siinä vaiheessa oli helppo todeta että "tämä on se työ".
Kaverini alkoi selvittämään että minkälaiset mahdollisuudet hänellä olisi kouluttautua kyseiseen työtehtävään. Koska hän ei ole juuri peruskoulusta valmistunut niin varteenotettavimpana vaihtoehtona oli oppisopimuskoulutus. Hän soitti työvoimatoimistoon ja kyseli että mistä saisi lisää tietoa ja että minkälaiset mahdollisuudet hänellä olisi oppisopimuskoulutukseen. Työvoimatoimistosta pyydettiin ottamaan yhteyttä Oppisopimustoimistoon. Oppisopimustoimistosta pyydettiin ensin selvittämään työnantajan halukkuus oppisopimuskoulutukseen. Työnantaja näytti vihreää valoa. Uusi yhteydenotto Oppisopimustoimistoon. Oppisopimustoimisto pyysi edelleen ottamaan yhteyttä Työvoimatoimistoon, jotta voitaisiin selvittää mahdollinen palkkatuki. Työvoimatoimistosta ilmoitettiin ettei onnistu, koska hänen osaltaa palkkatuki on käytetty.
Tämä osoittaa järjestelmän kankeuden. Vaikka ihmisellä olisi halu ja motivaatio kyseisessä tilanteessa opiskella uusi ammatti, ei tätä mahdollisuutta anneta.
Lähteet:
