Blogi (Jari-Pekka Teurajärvi)
Epäonnistunut ilmastopolitiikkaKeskiviikko 7.9.2016 klo 15.23 - Jari-Pekka Teurajärvi Puola tuottaa valtaosan sähköstään vanhoilla ja saastuttavilla hiilivoimaloilla. Puola on valmis hyväksymään Kioton ilmastosopimuksen jatkokauden sillä ehdolla, että Euroopan unioni tukee sen uusien hiilivoimaloiden rakentamista. EU ei voi ratifioida sopimuksen jatkokautta ilman kaikkien jäsenmaiden hyväksyntää. Millä ehdoilla Suomi on valmis hyväksymään Kioton ilmastosopimuksen?
Suomessa on tehty surkeaa ilmastopolitiikkaa aina vuoteen 2015 asti. Valtio tukee tuulisähkön tuotantoa verorahoilla. Valtio on luvannut tuulisähkölle takuuhinnaksi 85,30 €/MWh eli maksaa takuuhinnan ja pörssisähkön hinnan erotuksen sähköntuottajille. Pörssisähkön hinta liikkuu 30 €/MWh luokassa, jolloin maksettava erotus on noin 55 €/MWh. Kuukaudessa veroeuroja käytetään tuulisähkön tukemiseen keskimäärin 11 miljoonaa euroa. Nykyinen hallitus perussuomalaisten johdolla laittoi lopun tuulisähköjärjettömyydelle. Tehtyjä sopimuksia emme voi purkaa, mutta tulevina vuosina vanhentuvat tuulivoimalat kylläkin. Ja taas veronmaksajien varoilla. Suomen joet on valjastettu vesivoimalle ja vesivoimaa myydään puhtaana energiana. Samalla ei muisteta mainita, että vesivoima on tappanut sukupuuttoon lukuisia vaelluskalakantoja. Vesivoima on tappanut mahdollisuuden elämysmatkailuun. Vesivoima on häpeä, josta pääsemme eroon vasta kun aurinkoenergia ja muut saasteettomat vaihtoehdot tyydyttävät kysynnän riittävän halvalla hinnalla. Ydinvoima on ilmaston kannalta saasteetonta energiaa ja näin ollen myös kannatettavaa. Suurimmat saastuttajat Yhdysvallat ja Kiina eivät ole ratifioineet Kioton ilmastosopimusta, mutta hieman yllättäen ratifioivat uudemman Pariisin sopimuksen. Venäjä on mukana Kioton sopimuksessa, koska se tekee rahaa sen avulla. Venäjä ei saastuta tarpeeksi vuoden 1990 tasoonsa nähden, joten sopimus on heille kannattava. Edellämainitut maat eivät ole mukana myöskään päästökaupassa. Päästökauppa on jäänytkin Euroopan unionin maiden taakaksi. Meillä Suomessa tuotetaan maailman puhtainta energiaa. Päästökaupassa ja ilmastosopimuksissa olemme kuitenkin toistaiseksi suurin häviäjä. Koska olemme olleet puhtaan energian kärkimaa, on meille ollut mahdoton päästä tavoitteisiin maksamatta siitä kallista hintaa. Niin kallista hintaa, ettei yritysten ei kannata investoida Suomeen. Yritysten on kannattanut siirtää tuotantoaan muualle. Olemme maksajan roolin lisäksi saaneet myös aikaan suurtyöttömyyden surkealla ilmastopolitiikalla. Kumarramme joka kerta EU:n suuntaan, kun siellä ollaan vaatimassa Suomelta ilmastopolitiikan verukkeella jotain. Samalla pyllistämme suomalaisille veronmaksajille ja yrityksille. Ainoa keino vaikuttaa globaaliin ilmastonkehitykseen on saada kaikki mukaan talkoisiin. Suomen päästöt suurimpien saastuttajien rinnalla ovat kuin pieru Saharassa. Globaaleissa ilmastosopimuksissa on Suomen kannalta vain voitettavaa, edellyttäen kaikkien olevan mukana. Sopimukset avaavat suomalaisille clean tech yrityksille valtavat kansainväliset mahdollisuudet. Suomen täytyy EU:n ilmastopolitiikassa ottaa mallia Puolasta. Ei pidä lähteä mukaan itselleen täysin epäedullisiin sopimuksiin mukaan ilman kompensaatiota. Voisimme vaatia tuntuvia tukia vaikkapa bioenergialaitostemme investointeihin ja vesivoiman purkamiseen sekä ydinvoiman rakentamiseen. Lisäksi meidän pitäisi saada kompensaatiota metsistämme ja vesistöistämme. Metsämme ovat Euroopan suurin hiilinielu. Myös Itämeri on valtava hiilinielu kuten tuhannet vesistömme. Emme ole osanneet vaatia niitä oikeuksia ja etuja, jotka meille kuuluvat. Tähän pitää saada muutos! Lopuksi vielä haluan sanoa, että Kioton jatkokauden ratifioiminen on monien muiden epäonnistumisien ohella osoittanut EU:n olevan rikki ja vain taakkana meille suomalaisille. Fixit tulee ennemmin tai myöhemmin. Brexit on saanut jo ennen toteutumistaan Britannian talouden huimaan nousuun.
Jari-Pekka Teurajärvi (ps.), Oulu
LÄHTEET
|
Avainsanat: Ilmastopolitiikka, EU |