Blogi (Jari-Pekka Teurajärvi)

Oulun demokratia remonttiin

Tiistai 24.5.2016 klo 16.16 - Jari-Pekka Teurajärvi

Aluelautakunnat päättämään reuna-alueiden asioista

Oulun kouluverkkoselvitys toi esiin demokratian ongelman. Kuntalaisia kuultiin niissä kaupunginosissa, joissa lukio aiottiin lakkauttaa. Viesti alueen asukkailta päättäjille oli selvä: Emme halua luopua lukioista. Viesti meni kuin kuuroille korville ja Kiimingin, Oulunsalon, Laanilan, Merikosken sekä Pateniemen lukiot on määrä lakkauttaa.

Laanila, Merikoski ja Pateniemi sijaitsevat kantakaupungin alueella ja taloudelliset, yhdyskuntarakenteelliset sekä identiteetilliset vaikutukset ovat erilaiset näiden lukioiden osalta verrattuna Kiimingin ja Oulunsalon lukioihin.

Mielestäni asia ei edennyt oikeudenmukaisesti, eikä etenkään alueen asukkaiden tahdon mukaisesti Kiimingin ja Oulunsalon kaupunginosissa. Alueen ihmisille annettiin mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon, mutta mitään vaikutusta kouluverkkoselvitykseen sillä ei ollut. Kyseisiä lukioita ei huomioitu vaihtoehdoissa muutoin kuin kuoliniskulla.

Osallistuminen on kansalaisoikeus. Suomen perustuslain mukaan kansanvaltaan sisältyy oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Valtuustolla on velvollisuus huolehtia kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista. Kuntalain mukaan valtuuston on pidettävä huoli siitä, että kunnan asukkailla on edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Kuntalaki on luonteeltaan mahdollistava, eli valtuustolle jätetään harkittavaksi se, miten asiat järjestetään.

Oulun kaupunkiin on luotu kuntalaisille lain vaatima vaikuttamiskanava. Yhteisötoiminnan keskiössä on 21 alueellista yhteistyöryhmää, joissa alueen asukkailla on mahdollisuus vaikuttaa oman asuinalueensa asioihin. Yhteistyöryhmissä on mukana asukkaita, asukasyhteisöjä, yhdistyksiä, järjestöjä ja luottamushenkilöitä. Näiden lisäksi mukana on julkisten ja yksityisten palveluiden edustajia, kuten koulut, päiväkodit, nuorisotoimi, kirjasto, seurakunta ja alueen yrittäjiä.

Lisäksi Oulussa on järjestetty ”Oulun raadit” 2014 ja 2015. Asukkaiden kannalta tärkeiden päätösten edellä ja joskus jopa tehtyjen päätösten jälkeen, on järjestetty info- sekä keskustelutilaisuuksia.

Oulun kaupunginhallitus tulee esittämään valtuustolle, että valtuutettujen lukumäärä säilyy ennallaan tulevallakin valtuustokaudelle. Valtuutettujen määrä on nykyisellään 67. Uuden kuntalain mukainen valtuutettujen minimi määrä Oulun kokoisessa kaupungissa on 59. Valtuuston päätös vähimmäismäärää suuremmasta lukumäärästä tai aiemman päätöksen muuttamisesta on ilmoitettava oikeusministeriölle vaalivuotta edeltävän vuoden loppuun mennessä eli vuoden 2016 loppuun mennessä.

Painetta vähentää valtuutettujen määrä asettaa tuleva maakuntahallinto, joka astunee voimaan kesken tulevan valtuustokauden. Tällöin kunnilta siirtyy noin puolet tehtävistä maakunnalle. Mikäli valtuutettujen määrä vähennettäisiin, tarkoittaisi se käytännössä Oulun tapauksessa sitä, ettei kaupungin reuna-alueille enää riittäisi ”omia” valtuutettuja. Tämä vähentäisi reuna-alueiden vaikuttamisen mahdollisuuksia oleellisesti. Nykyisenlainen yhteisötoiminnan malli ei turvaa uskottavaa vaikuttamisen mahdollisuutta, vaikka onkin paljon tyhjää parempi. Valtuutettujen määrä tulee erittäin todennäköisesti pienenemään maakuntahallinnon voimaan tulon jälkeisellä valtuustokaudella ja tähän tulisi varautua hyvissä ajoin.

Edellämainitusta seikoista johtuen on demokratian rakenteita syytä muuttaa Oulussa. Kuntalaisaloite on yksi asukkaiden vaikuttamiskanava. Aloiteoikeus perustuu kuntalakiin, jonka mukaan kunnan asukkaalla on oikeus tehdä kunnalle aloitteita sen toimintaa koskevissa asioissa. Nykyiset esitykset demokratian rakenteesta ovat lyhytnäköiset ja riittämättömät takaamaan kaikkien oululaisten todellisen vaikuttamisen mahdollisuudet asuinalueellaan. Nykyisessä esityksessä otetaan kantaa vain valtuutettujen määrään.

Oulun kantakaupungista selkeästi erillään oleviin keskuksiin tulee perustaa aluelautakunnat, jotka vastaavat kokonaisvaltaisesti ainakin seuraavista palveluista: lukio, perusopetus, kulttuuri, päivähoito, kotihoito. Aluelautakunnat tulisivat seuraaviin kaupunginosiin:

- Haukipudas (Haukipudas, Martinniemi, Jokikylä, Kello, Kalimeenkylä)

- Kiiminki (Kiiminki, Huttukylä, Alakylä, Hannus, Jääli, Välikylä)

- Ylikiiminki (Ylikiiminki, Vesala, Vepsä, Vuotto, Nuoritta, Jolos)

- Yli-Ii (Yli-Ii, Jakkukylä, Tannila, Pahkala)

- Oulunsalo (Oulunsalo, Kylänpuoli, Salonpää)

- Sanginsuu (Sanginsuu, Ulkosanki, Sanginjoki, Lapinkangas, Madekoski, Juurusoja, Pikkarala, Hangaskangas)

Päätettävässä aluejaossa tulee huomioida alueen asukkaiden toiveet sekä esitykset vastuunalaisista palveluista ja edellä esitetty aluejako on vain suuntaa antava.

Kuntalaisaloitteen voi käydä allekirjoittamassa osoitteessa https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/2796. Mikäli kuntalaisaloitteen allekirjoittaa 2% kunnan äänioikeutetuista, tulee kunnanvaltuuston käsitellä aloite kuuden kuukauden kuluessa. Oulussa on noin 150 000 äänioikeutettua, joten kuntalaisaloitteeseen vaaditaan noin 3000 allekirjoitusta.

Jari-Pekka Teurajärvi (ps.)

0408073847

teurajarvi@hotmail.com

www.teurajarvi.net

TIEDOTE julkaistu mm. Oulu-lehdessä 25.5.2016 (verkko) ja 28.5.2016 (printti)

LÄHTEET

Oulun kaupungin yhteisötoiminta

KALEVA: Kouluverkkoselvitys suosittelee Ouluun seitsemän lukion mallia

KALEVA: Kaupunginhallitus haluaa pitää valtuutettujen määrän ennallaan Oulussa

Kuntalaki

Valtuutetun käsikirja 2013-2016 (ISBN 978-952-5801-61-3)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kansalaisaloite, oulu

Tasa-arvoisen avioliittolain näkökulmia

Tiistai 25.2.2014 - Jari-Pekka Teurajärvi

Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista on saanut paljon keskustelua aikaan viime päivinä. On erinomaista, että keskustelua asiasta käydään ja on myös käynyt selväksi, että asia jakaa mielipiteet vahvasti. Julkisuutta asia sai erityisesti kun Eduskunnassa käytiin viime viikolla lähetekeskustelu kansalaisaloitteesta.

Miksi asia sitten jakaa ihmiset niin vahvasti kahteen leiriin? Miksi omaa mielipidettä pidetään ainoana oikeana, eikä kolikolla tunnu olevan ollenkaan sitä toista puolta?

1. Kristinusko

Suuri osa suomalaisista on kristinuskoisia. Raamattu kieltää homoseksuaalisuuden. Jos uskoo Raamatun kirjoituksiin on asia tältä osin selvä. On myös olemassa Raamatun tulkintoja, joiden mukaan homoseksuaalisuutta ei olisikaan kirjassa kielletty. Viimeksi mainitut tulkinnat ovat kuitenkin selkeästi vähemmistössä.

2. Biologia

Lisääntymiseen vaaditaan eri sukupuolta olevien yksilöiden seksuaalista kanssakäymistä. Tai ainakin munasolu ja siittiö keinohedelmöityksessä. Tämä hyvin rationaalinen syy antaa monelle syyn vastustaa biologisesta yleiskäyttäytymisestä poikkeavaa toimintaa eli homoseksuaalisuutta.

3. Tasa-arvo

Kaikkien ihmisten pitäisi olla tasa-arvoisessa asemassa. Tällä perustelulla usein kumotaan kaksi ensimmäistä perustelua. Jos tasa-arvo ei toteudu, puhutaan syrjinnästä. Syrjinnän eri muotoja on mm. rasismi, seksismi, ikäsyrjintä, uskonto, koulu, työ, elitismi, homofobia, ksenofobia, luokkasyrjintä, miesviha, naisviha, nepotismi, transfobia ja vammaiset.

4. Perinne käsitys

Naisen ja miehen välinen avioliitto on vanha perinne. Tämä varmaan siksi, että homous on esimerkiksi Suomen laissa määritelty vielä viime vuosituhannella rikokseksi (1971 asti) ja sairaudeksi (1981 asti).

5. Instituutio

Avioliitto on subjektiivinen osa virallista instituutiota nimeltä kirkko. Suomessa tämä tarkoittaa yleensä evankelis-luterilaista kirkkoa, mutta toki avioliitto on subjektiivinen osa monia muitakin kirkkoja/uskontoja. Kirkko saa päättää kenet vihkii ja tällä on erittäin suuri vaikutus myös avioliitto-kysymykseen.

6. Monikulttuurisuus

Eri kulttuureissa avioliitto-instituutio on erilainen. Esimerkiksi moniavioisuus eli polygamia on sallittu lainsäädännössä seuraavissa valtioissa: Afganistan, Algeria, Bahrain, Bangladesh, Brunei, Burkina Faso, Kamerun, Tšad, Keski-Afrikan tasavalta, Komorit, Kongon tasavalta, Djibouti, Egypti, Etiopia, Gabon, Gambia, Intia, Indonesia, Iran, Irak, Jordania, Kuwait, Libya, Malesia, Malediivit, Mali, Mauritania, Marokko, Myanmar, Niger, Oman, Pakistan, Qatar, Saudi-Arabia, Senegal, Singapore, Somalia, Etelä-Afrikka, Sri Lanka, Sudan, Syyria, Tansania, Togo, Uganda, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Jemen, Sambia.

7. Laki

Homoseksuaalisuus on edelleen rikos 77 maassa ja kuolemantuomion siitä voi saada Iranissa, Mauritaniassa, Nigeriassa, Saudi-Arabiassa, Sudanissa, Arabiemiraateissa ja Jemenissä. Hieman yllättäen maissa, joissa moniavioisuus on sallittua on usein homoseksuaalisuus rangaistava teko. Tähän mennessä samaa sukupuolta olevien avioliitot ovat laillistaneet Alankomaat, Argentiina, Belgia, Brasilia, Espanja, Etelä-Afrikka, Islanti, Kanada, Norja, Portugali, Ranska, Ruotsi, Tanska, Uruguay ja Uusi-Seelanti. Myös useissa Yhdysvaltojen osavaltioissa sekä Meksikon pääkaupungissa Méxicossa ja Quintana Roon osavaltiossa samaa sukupuolta olevien avioliitot on laillistettu. Israel hyväksyy muualla solmitut samaa sukupuolta olevien avioliitot, vaikka siellä itsessään vihkiytyminen ei ole mahdollista. Alankomaihin kuuluvat Aruba, Curaçao ja Sint Maarten hyväksyvät Alankomaissa solmitut samaa sukupuolta olevien avioliitot ja Meksikossa hyväksytään kaikki Méxicon kaupungissa solmitut samaa sukupuolta olevien avioliitot.

8. Perhekäsitys

Suomalaisessa kulttuurissa on vallalla ydinperhe ajattelu, jossa asuu yhdessä vain vanhemmat ja heidän yhteiset lapsensa. Sateenkaariperhe on homo- tai lesbovanhempien ja heidän lastensa muodostama perhe. Perhe oli aiemmin ennen kaikkea taloudellinen yksikkö, joka kasvatti yhteiskunnalle uusia jäseniä ja perheessä oli jäseniä vauvasta vaariin. Nykyisen ydinperheen alkuna on romanttinen rakastuminen. Tasa-arvoisen avioliiton vastustajat vastustavat yleensä sateenkaariperhemallia ja epäilevät sen aiheuttavan ongelmia perheen lapsille ja yhteiskunnalle.

9. Ennakkoluulot

Tasa-arvoisen avioliittolain yksi suurimmista kysymyksistä on adoptio-oikeus. Tasa-arvoisen avioliiton vastustajat voivat ajatella homoparien käyttävän adoptoitua lasta seksuaalisesti hyväksi tai muuten toimia jotenkin perverssillä tavalla. Koska asiasta on kokemuksia vähän, on ennakkoluuloja paljon.

10. Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus 16. artikla

YK:n hyväksymä ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 16. artikla toimii usein tasa-arvoisen avioliiton vastustajien perusteena: "1. Täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ilman minkäänlaisia rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia. Heillä on yhtäläiset oikeudet avioliittoon, avioliiton aikana ja sen purkamisen jälkeen. 2. Avioliiton solmiminen tapahtukoon vain tulevien aviopuolisoiden vapaasta ja täydestä suostumuksesta. 3. Perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustava ydinosa ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan."

11. Poliittinen korrektius

Poliittisen korrektiuden avulla pyritään hankkimaan lisää ääniä ja kannattajia seuraaviin vaaleihin.

12. Ei keneltäkään pois

Kansanedustaja Jaana Pelkosen kirjoittama ja kenties joidenkin muidenkin tasa-arvoista avioliittoa puoltavien perustelu on "eihän se ole keneltäkään pois". Liian kevyet perustelut voivat kääntyä perustelijaa ja asiaa vastaan.

Loppusanat

Selväksi on käynyt, että vähemmistöryhmällä eli tässä tapauksessa homopareilla on ongelma, joka tulisi ratkaista. Mielestäni tasa-arvo ei nykyisessä avioliittolaissa toteudu. Löytyisikö sellaista ratkaisua, joka tyydyttäisi kaikkia osapuolia? Mihin kohtaan vedetään rajanveto? Aletaanko seuraavaksi vaatia moniavioisuutta tai muiden vähemmistöjen avioliittotoiveita Suomen lakiin? Onko yhteiskuntamme vielä riittävän kypsä muutokselle? Voimmeko elää ylpeänä kansana ilman tasa-arvoista avioliittolakia? Asia on sen verran monisäikeinen, että jokainen valitkoon kantansa itse. Mielestäni tämän ongelman ratkaisuksi sopisi parhaiten kansanäänestys.

LÄHTEET:

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kansalaisaloite, tasa-arvoinen avioliittolaki