Blogi (Jari-Pekka Teurajärvi)

Koululiikunta voitaisiin poistaa opetussuunnitelmista

Lauantai 28.9.2013 - Jari-Pekka Teurajärvi

Luin tänään paljon kommentteja Facebookista liittyen uutiseen, jossa "OAJ harkitsee jäsenilleen kieltoa opettaa sellaisia liikuntalajeja, joissa oppilaiden jatkuva valvominen on mahdotonta. Taustalla on tämänviikkoinen käräjäoikeuden päätös, jossa nurmijärveläinen rehtori tuomittiin sakkoihin liikuntatunnilla sattuneen pulkkaonnettomuuden vuoksi".

Monet kommentoijista olivat järkyttyneitä ehdotuksesta ja totesivat mm. että samalla periaatteella kuin maastojuoksun, murtomaahiihdon, suunnistuksen ja laskettelun opetus, pitäisi kieltää moni muukin asia, koska kuten OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen totesi: "näissä lajeissa opettaja ei pysty mitenkään valvomaan jatkuvasti kaikkia".

Muutama poiminta Facebookista:

• "Matkat on vieläpä vaarallisempia. Jäädään kotiin peiton alle!"
• "Ja ruokaan tukehtua. Kouluruokailu kiellettävä!"
• "Kynissä on piruvie terät, niillähän voi vaikka tappaa ittensä."
• "Kohta laitethaan kläpit pehmustethuun pyöreään huohneehseen."

Mielestäni Olli Luukkanen on oikeassa. Jos vastuu on opettajalla tai viime kädessä rehtorilla, pitää myös opetuksen sisältö laatia sen mukaan.

Veisin OAJ:n ehdotuksen vielä hieman pidemmälle. Lopettaisin koululiikunnan kokonaan. Tämä ei tullut ensimmäisenä mieleeni, kun uutisen aiheesta luin. Pohdin asiaa useammalta kantilta ja otin hieman asiasta selvää (googletin siis).

1. Ensimmäisenä voidaan todeta, että koulussa opetetaan nykyisellään liikuntaa ihan liian vähän. Vuoden 2006 tutkimuksen mukaan peruskoulussa 90 minuuttia viikossa eli 2 oppituntia.
2. Toisekseen (tämä ei perustu tutkimukseen, vaan omiin kokemuksiin) koululiikunta ei ole laadultaan kovinkaan kaksista, eikä myöskään riittävän tavoitteellista. Toivottavasti vanhat liikunnanopettajani eivät vedä hernettä nenään ja haluankin heille todeta, että toisilla laatu oli kohillaan ja toisilla ei.
3. Kolmanneksi voin todeta (tämä ei perustu tutkimukseen, vaan omiin kokemuksiin), että liikunta ei kiinnosta kaikkia lapsia yhtäläisesti ja joiltakin yksilöiltä puuttuu myös lahjakkuutta. Tämä johtaa koululiikunnassa myös tilanteisiin, jotka voivat aiheuttaa loppuikäisen huonon kokemuksen tai itsetunnon menetyksen, jopa trauman. Kovin moni muistaa varmaan ne tilanteet, että aina samat lapset valittiin joukkeeseen viimeisenä, kun kaksi lasta (kapteenia) pääsi valitsemaan joukkueet.

No miten se riittävä liikunta sitten hoidettaisiin, mikäli liikuntatunnit poistettaisiin opetusohjelmasta? Riittävä määrä liikuntaa on UKK-instituutin mukaan 1,5 tuntia päivässä. Tähän voidaan laskea koulumatkat ja välitunnit, jos ajatellaan asiaa peruskoulun kannalta.

Vastuun riittävästä liikunnasta voisi siirtää lapsille, vanhemmille ja urheiluseuroille.

Kuntien jalkapallohallit, jäähallit ja muut suositut liikuntapaikat ovat kaikkina iltoina vain harvojen käytössä, sillä liikuntatiloja on liian vähän harrastajamääriin nähden (Näin ainakin Oulussa). Ne vanhemmat, joiden lapset ovat onnekkaasti päässeet kyseisille vuoroille harrastamaan, kuskaavat lapsia edestakaisin harjoituksiin.

Samat liikuntahallit ammottavat tyhjyyttään päivisin. Entäpä jos urheiluseura olisikin yksi taho, joka järjestäisi peruskoululaisten iltapäiväkerhotoimintaa? Tämä mahdollistaisi yhä useammalle lapselle osallistumisen laadukkaaseen ja tavoitteelliseen liikuntaan. Kaikkien ei tietenkään tarvisi osallistua juuri liikunnalliseen iltapäiväkerhotoimintaan, vaan rinnalla tarjottaisiin myös muita kuin liikunnallisia vaihtoehtoja. Tämä vähentäisi myös niitä aiemmin mainitsemiani itsetunnon menetyksiä. Iltaisin vanhemmat ja lapset voisivat tehdä yhdessä jotain muuta, kuin kuskata harkkoihin / käydä harkoissa. Ne lapset, jotka eivät käyneet liikunnallisessa iltapäiväkerhossa, kävisivät vaikka pulkkamäessä vanhempiensa kanssa.

Riittävä liikunta on tärkeää ja nyky-yhteiskunta (mukaanlukien erityisesti lapset) liikkuu liian vähän. Myös oppimisen kannalta liikunta on tärkeää. Opetushallituksen tilannekatsaus vuodelta 2012, Liikunta ja oppiminen toteaa: "Tiivistäen voidaan todeta, että liikunnalla on positiivisia vaikutuksia oppimiseen". Koululiikunta toimii ehkä parhaiten, jos se on piilotettu/integroitu muuhun koulupäivään ja oppimissuunnitelmaan. Välitunneilla pitäisi olla opettajat aktivoimassa ja järjestämässä liikunnallisia leikkejä. Lisäksi välitunnit tulisi olla riittävän pitkiä, jotta leikki ei jää kesken ja päivittäinen liikunnallinen tavoite olisi helpompi saavuttaa. Lyhyellä välitunnilla menee suhteellisesti liikaa aikaa vaatteiden pukemiseen ja riisumiseen, ainakin talvella. Välitunteja voisi olla siis vähemmän, mutta kesto olisi pidempi.

Tietyt liikunnalliset tavoitteet, kuten Oulun kaupungin luokilla 1-6 toteuttama uintisuunnitelma eri luokka-asteille, voitaisiin toteuttaa. Kyseisessä uimakoulussa on uimataidon oppisen lisäksi hyvää ollut se, että uinnin opettajat ovat osanneet asiansa erittäin hyvin. Myös erilaiset koulujenväliset urheilukisat voitaisiin toteuttaa. Näissä erona peruskoululiikuntaan on nimenomaan se, että kaikki lapset ovat koko ajan valvottuna, sillä kisoissa on aina (pitäisi olla) riittävä määrä valvojia ja vastuuongelmia ei pitäisi syntyä. Lisäksi kisoihin osallistuvat ja haluavat osallistua motivoituneet yksilöt. 

LÄHTEET:

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/62734-opettajat-jarkyttyivat-hiihto-kiel...

http://www.slu.fi/lum/05_07/uutiset/koulun_liikuntatuntien_maara_las/

http://www.ukkinstituutti.fi/ammattilaisille/terveysliikuntasuositukset/...

http://www.oph.fi/download/144057_Liikunta_ja_oppiminen.pdf