Blogi (Jari-Pekka Teurajärvi)

Suomi isompien armoilla

Maanantai 12.12.2016 klo 1.36 - Jari-Pekka Teurajärvi

Sain kunnian tavata Suomen entisen pääministerin, Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajan ja presidentinvaaliehdokas Matti Vanhasen Oulussa sunnuntaina 4. joulukuuta. Kansanedustaja Vanhanen oli puhujamatkallaan veteraanien juhlatilaisuudessa ja tapasi toisessa tilaisuudessa myös keskustalaisia sekä muita oululaisia.

Tilaisuuden, jossa Vanhasen tapasin, aiheena oli ulkopolitiikka. Tilaisuuden keskustelusta sekä Vanhasen alustuksesta sain inspiraation kirjoittaa tämän blogin.

Suomi on ulkopoliittisesti haastavassa asemassa. On ollut aina ja tulee todennäköisesti aina olemaankin. Geopoliittinen asemamme aiheuttaa tämän. Olemme suurvallan rajanaapuri. Meidän vastuulla on lähes puolet Venäjän ja Euroopan union välisestä rajasta, noin 1300km.

Suomen poliittisessa keskustelussa ovat viime aikoina olleet suhteemme Natoon sekä jäsenyytemme EU:ssa ja euroalueessa. Edellä mainittujen osalta suurin päätäntävalta ja todellinen mahdollisuus vaikuttaa on Suomen suhteella euroon. On aivan selvää, että euro on monin osin ollut väärä valinta Suomen kannalta, vaikka hyviäkin puolia valuutassa on.

Suomen jäsenyys euroalueessa

Hyvänä puolena eurojäsenyydestä tavallisen suomalaisen kannalta voidaan mainita valuutan helppous. Ei tarvitse vaihtaa valuuttaa matkustaessaan useimpiin euroopan maihin. Hintojen vertailu on myöskin helpompaa. Tämä pätee myös toisin päin eli tänne matkustavilla on helpompaa. Myös lainojen matalat korot ovat euron ansiota.

Yritysten kannalta euro on tuonut vakautta ja halvemmat korot. Vientiyrityksille valuuttariski on pieni euroalueen kaupassa. Ulkomailta katsottuna Suomeen on riskittömämpää sijoittaa. Suomalaisten yritysten on myös helpompi hankkia rahoitusta. Vahva valuutta on maailman kaupassa mahdollistanut halvemmat ostot, mutta viennin puolella kilpailukykyä on kadonnut.

Huonoja puolia suuressa monikansallisessa valuutassa on Suomen ja suomalaisten kannalta paljon. Valuutta ei jousta pienen maan kilpailukyvyn kannalta riittävästi. Suomen talouspolitiikasta puuttuu tärkeä mekanismi eli ”valuutalla keinottelu”. Aikaisemmin Suomella oli mahdollisuus valuutan (markan) devalvaatioon ja kansalaiselle oli hyötyä suuresta inflaatiosta.

Asuntolaina katosi kuin itsestään, suuren inflaation ansiosta, vaikka korot olivat korkeat. Maksoimme korkoa suomalaisille pankeille, jotka lainasivat rahansa pääasiassa Suomen pankilta. Korkohyöty meni lähes kokonaisuudessa Suomen pankille eli meille suomalaisille.

Nykyisin suomalainen voi ostaa entistä halvemmalla vaikkapa kulutuselektroniikkaa, mutta ongelmana on, ettei niitä euroja ole niin helppo tienata kuin ennen. Heikentynyt kilpailukyky on vienyt työpaikkoja liiaksi halpamaihin. Työssäolevien taakka koko kansan hyvinvoinnista on kasvanut kohtuuttomaksi, eikä heillekään jää riittävästi euroja kulutukseen.

Euro on siis asia, johon Suomi voi vaikuttaa ja siihen pitäisi vaikuttaa mahdollisimman pian. Allekirjoitin Keskustapuolueen europarlamentaarikko Paavo Väyrysen kansalaisaloitteen kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueesta.

Aloite sai lopulta yli 50 000 allekirjoitusta ja toimitettiin eduskuntaan maaliskuussa 2016. Perustuslakivaliokunnalle aihe oli vaikea ja se käsittämättömästi marraskuussa hylkäsi koko aloitteen, eikä sitä viety koskaan valmisteluun tai eduskunnan suureen saliin. Kansanäänestystä ei tule.

Mielestäni koko kansalaisaloitejärjestelmä pitäisi korjata, koska tällaisenaan se ei toimi. En tule allekirjoittamaan enää yhtään kansalaisaloitetta nykyisessä järjestelmässä.

Suomen jäsenyys Euroopan unionissa

Britit äänestivät itsensä ulos Euroopan unionista. Kysymys kuuluu, että kuka lähtee seuraavaksi? Ensi vuonna käydään mielenkiintoisia vaaleja Euroopassa ja ne tulevat ratkaisemaan Suomen jäsenyyden EU:ssa, sillä itse me emme sitä ratkaise. Brittien valinta oli jo EU:n lopun alku.

Ranskassa protektionismin kannattajat ja eurokriitokot (Kansallinen rintama) tulevat pärjäämään vahvasti. Ennustan, että Ranskan presidentinvaalit vuonna 2017 voittaa Marine Le Pen (Kansallinen rintama). Presidentin vaalien jälkeen käydään Ranskassa myös parlamenttivaalit, jossa samainen puolue tavoittelee merkittävää asemaa.

Hollannissa käytävissä vaaleissa maahanmuutto- sekä islaminvastainen Vapauspuolue (PVV) taistelee tosissaan suurimman puolueen asemasta.

Saksan parlamenttivaaleissa Vaihtoehto Saksalle (AfD) puolue havittelee vaalivoittoa ja onkin pärjännyt viimeaikaisissa pienemmissä vaaleissa. Puolue tulee olemaan kolmen suurimman joukossa parlamentissä. AfD on äärioikeistolainen puolue.

Mikäli äärioikeistolaiset voimat nousevat Euroopassa valtaan, tarkoittaa se käytännössä ”rajat kiinni” -politiikkaa, joka johtaa EU:n murtumiseen. Voimme siis todeta, että meidän suomalaisten on turha uhrata liikaa resursseja pohtimalla EU jäsenyyttämme. Isot maat päättävät jäsenyytemme.

Suomen kannalta tärkeintä on olla hyvässä yhteistyössä kaikkien länsimaisesti tunnustettujen demokratiaa noudattavien maiden kanssa. EU on tuonut Suomelle jotain hyvää, kuten vapaan liikkuvuuden, mutta myös paljon huonoa.

Huonoinpana seikkana voidaan todeta, että päätösvalta on siirtynyt liian kauas Suomesta. 13 suomalaista europarlamentaarikkoa edustaa Suomea 751 jäsenisessä parlamentissa. Europarlamentaarikot edustavat 180 eri kansallista puoluetta. Jäsenvaltioita on britit mukaan luettuna 28. Asukkaita EU:ssa on noin 500 miljoonaa.

EU säätää jokaista asiaamme ja kaiken pitäisi olla ja toimia samoin jokaisessa EU-maassa. Yhtälö on täysin mahdoton. Odotan päivää, jolloin EU määrää kaikki jäsenmaat Kiinan tavoin samalle aikavyöhykkeelle.

EU:n alkuperäinen ajatus rauhan hankkeena on loistava ja onkin toiminut tähän päivään saakka erinomaisesti. EU on kuitenkin pilattu byrokratialla ja mahdottomalla talouspolitiikalla. Suomen EU jäsenyyden aikana on laadittu noin 50 000 direktiiviä ja säädöstä. Vähemmälläkin olisi pärjätty.

Suomen (mahdollinen) Nato jäsenyys

Suomen turvallisuuspolitiikka on ollut itsenäisyytemme ajan kuin liukkaalla jäällä tanssimista. Välillä on oltu kallellaan itään ja välillä länteen. On vaihdettu asemia jopa kesken maailmansodan. Tällä hetkellä olemme selkeästi länteen kallellaan EU jäsenyytemme ansiosta. Olemme osa länttä.

Emme ole minkään sotilasliiton jäseniä, vaikka meillä onkin sotilaallista yhteistyötä muiden länsimaiden sekä Naton kanssa. Sotilaallinen kalusto ostetaan Nato-yhteensopivana, joka sekin osoittaa sotilaallista suuntautumistamme.

Rajanaapurina on suuri ja mahtava Venäjä. 1300km yhteistä rajaa tarkoittaa, että olemme Venäjän kannalta heidän etulinjassaan. Venäjä ei takuulla halua maaperällemme Natojoukkoja tai -tukikohtia, koska se aiheuttaisi sotilaallisen uhkan heille. Itsenäinen ja sotilaallisesti liittoutumaton Suomi ei aiheuta uhkaa Venäjälle.

Itsenäisyytemme olemme EU:n myötä suurelta osin jo tosin menettäneet ja kysymys kuuluukin, että haluammeko todellakin myös sotilaallisesti liittoutua? Venäjä osaa arvostaa itsenäistä puolustustamme ja sotilaallinen yhteistyö esimerkiksi Ruotsin kanssa on hyväksyttävää niin kauan kuin Ruotsikin pysyy pois Natosta.

Ruotsin tilanne sotilaallisesti on tällä hetkellä yllättäen paljon haastavampi kuin Suomen. Ruotsi ja erityisesti Gotlannin saari ovat strategisesti ajateltuna paljon Venäjää kiinnostavammalla sijainnilla.

Ruotsi on käytännössä luopunut uskottavasta sotilaallisesta puolustuksestaan lakkauttamalla asevelvollisuuden ja siirtymällä pieneen ammattiarmeijaan. Ruotsissa on Euroopassa (Ukraina) äkillisesti muuttuneen turvallisuuspolittisen tilanteen johdosta nyt hieman hätä kädessä ja vellit housuissa. Asevelvollisuus tultaneen palauttamaan.

Itämeren aluetta tarkasteltaessa on helppo havaita, että Baltian maat sekä Tanska, Saksa ja Puola ovat Nato-maita. Näin ollen sotilaallinen paine kasautuu Itämeren eteläosiin, jossa sijaitsee myös Venäjän Itämeren laivaston päätukikohta (Kaliningrad).

Valko-Venäjä sekä Ukraina antavat riittävän suoja-alueen Venäjälle Keski-Euroopan kohdalla ja lännen vetäessään Ukrainaa puoleensa, näytti Venäjä mahtinsa. Vihreät miehet liittivät Krimin niemimaan osaksi Venäjän valtapiiriä.

Mustanmeren rannikolla Nato maita ovat Turkin lisäksi Romania ja Bulgaria. Vuonna 2004 Baltian maiden tavoin Romania ja Bulgaria liittyivät Venäjän harmiksi Natoon. Valko-Venäjää ja Ukrainaa on mahdoton nähdä osana Natoa. Baltian maita on taas mahdoton nähdä nykytilanteessa enää Naton ulkopuolella, muutoin vihreät miehet voisivat tulla vierailulle.

Yhdysvaltain tuore presidentti Donald Trump antoi vaalikampanjansa aikana mielenkiintoisia Nato lausuntoja. Hänen johdollaan Yhdysvallat ei automaattisesti lähtisi puolustamaan Nato-kumppaneita, kuten Baltian maita, Venäjän hyökkäykseltä. Hän on sanonut, että Nato-maat saisivat maksaa isomman osan puolustusliiton budjetista, tai ne saavat ihan itse puolustaa itseään. Trumpin mukaan Yhdysvallat ei voi kaikkia paapoa.

Trumpin perustelu taloudellisesta taakasta on perusteltu, koska Yhdysvaltojen osuus Nato-maiden yhteenlasketuista sotilaallisista budjeteista on noin 75%. Natolla on 28 jäsenvaltiota.

Mielestäni Suomen tulisi säilyttää nykyinen asema sotilaallisesti sitoutumattomana maana. Yhteistyö on suotavaa, mutta haluammeko muiden maiden, erityisesti Yhdysvaltain armoille? Voimme olla halutessamme kallellamme mihin suuntaan vain, tilanteen mukaan. Kumartaessa tietenkin pyllistämme toiseen suuntaan. Ei vaan saa kumartaa liian syvään, jottei pyllistäkkään liikaa.

Jari-Pekka Teurajärvi (kesk.), Oulu

0408073847 / teurajarvi@hotmail.com

LÄHTEET

Kansalaisaloite.fi: Kansalaisaloite kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa

YLE: Perustuslakivaliokunta hautasi Väyrysen kansalaisaloitteen: Kansanäänestys euroerosta ei etene

Euroopan parlamentti, Suomen tiedotustoimisto: Jäsenet

Eurooppatiedotus.fi, historia: Euroopan unioni syntyi sodan raunioille

Wikipedia: Direktiivi

Wikipedia: Ruotsin puolustusvoimat

Wikipedia: Nato

MTV: Trumpin Nato-lausunnot tyrmistyttivät ja ihastuttivat

HS: Trump amerikkalaislehdelle: Yhdysvallat ei välttämättä puolustaisi Baltian maita Venäjän hyökkäykseltä

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: nato, eu, euro, ulkopolitiikka

Uskojen sota

Keskiviikko 20.7.2016 klo 13.47 - Jari-Pekka Teurajärvi

Eurooppa on suurimman myllerryksen alla sitten toisen maailmansodan. Eurooppalaisiin kohdistuneita terroristi-iskuja on ollut huomattavan paljon.

Mistä tämä kaikki sitten johtuu? Ihmismieli on monimutkainen. Suurin osa ihmisistä toivoo turvallisuutta ja hyvää tulevaisuutta elämäänsä. Länsimaiset ihmiset saavat turvallisuutta rahalla ja hyvällä sosiaaliturvalla. Väitän, että mikäli tulevaisuuden toivoa ei voi täyttää edellämainituilla, täytetään syntynyt aukko jollain muulla. Uskonto antaa monelle tulevaisuudentoivoa. Ei ole sattumaa, että pitkäaikaisvangeista suuri osa kääntyy uskoon vankeutensa aikana. Tämä tuo turvallisuuden tunnetta ja antaa uskoa tulevaisuuteen.

Pelolla saadaan valtaa. Suuria ihmisjoukkoja saadaan masinoitua tekoihin, joita turvallisessa yhteiskunnassa ei pitäisi tapahtua. Tästä on hyvänä esimerkkinä toiseen maailmansotaan johtanut pelolla hallinta. Tuolloin sivistyneet saksalaiset lähtivät mukaan toteuttamaan johtajansa ideologiaa.

Pelolla on hallittu kautta ihmiskunnan historian. Ristiretket ja uskonpuhdistukset ovat tästä hyvä esimerkki. Uskonnon avulla saatiin perusteltua kansalle edellä mainitun toiminnan tarpeellisuus. Tuolloin uskonnolliset johtajat olivat merkittävässä asemassa myös kansojen johtajina ja hallitsijoiden neuvonantajina. Pyhää kirjaa tulkittiin tuolloin siten, että sillä saatiin pönkitettyä valtaa mahdollisimman tehokkaasti. Ihmisiä hallittiin pelolla ja ei halutut henkilöt poltettiin noitina roviolla. Todisteita noituudesta ei varsinaisesti tarvittu, Riitti uskonmiehen todistus noituudesta.

2010-luvun uskonsota Euroopassa muistuttaa monella tavalla ristiretkistä ja silloisesta uskonpuhdistuksesta. Iso joukko uskovaisia on saatu masinoitua pyhää kirjaa tulkitsemalla. Tulkinta kohdistuu vieraita uskontoja ja kulttuureja kohtaan. Viha kohdistuu jopa samaa kirjaa pyhänä pitäviä kohtaa, koska heidän tulkintansa kirjasta ei ole ”oikea”.

Toisaalta vastaavanlaista vihaa, jota meillä kutsutaan vastakkainasetteluksi, on ollut havaittavissa myös 2010-luvun Suomessa. Kysymyksessä ovat eriävät poliittiset mielipiteet ja arvomaailma. Vain länsimainen demokratia, turvallisuudentunne ja hyvä sosiaaliturva estää ”uskonpuhdistuksen” Suomessa.

Turkissa, jota EU eliitti on ollut vetämässä unionin jäseneksi, tapahtui länsimaisittain ajatellen harvinainen sotilasvallankaappausyritys. Vallankaappauksen taustalla ovat erimielisyydet uskonnon ja sen tulkinnan suhteen.

Uskonto tuo turvallisuuden tunnetta ja tulevaisuuden uskoa yksilölle, mutta ongelmia yhteiskunnalle. Uskonnon tarpeellisuus hyvän sosiaaliturvan maissa, kuten Suomessa, on vähentynyt. Tämä näkyy kirkosta eronneiden suurina määrinä. Uskonnon tarpeellisuus pysyy taas hyvällä tasolla maissa, joissa tilanne on turvaton ja sosiaaliturva mitätön.

Uskojen sota on selvyys vapaan liikkuvuuden ja siirtolaisuuden aikakautena Euroopassa. Tämä pitää tunnistaa ja tunnustaa. Eurooppaan tullaan hakemaan parempaa sosiaaliturvaa ja turvallisuutta. Mukana tulee kuitenkin myös opittu kulttuuri ja uskonto. Mikäli sosiaaliturva ja turvallisuuden tunne eivät olekaan odotusten mukaisella tasolla Euroopassakaan, mitä jää jäljelle? Opittu kulttuuri ja uskonto. Tähän saumaan on helppo iskeä terroristijärjestöillä.

 

Voit lukea kaikki aikaisemmat Jari-Pekka Teurajärven kirjoittamat blogit täältä: http://www.teurajarvi.net/10

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Eurooppa

Perussuomalaisten vähemmän porvarillinen kannattajisto jäi kotiin Oulussa

Maanantai 26.5.2014 - Jari-Pekka Teurajärvi

Oulun kaupungin alueella perussuomalaisten kannatus oli 11,9% (yhteensä 6856 ääntä) ja se nousi edellisistä eurovaaleista 1,6% (+1540 ääntä). Ääniä tuli kuitenkin 2011 eduskuntavaaleihin nähden 6,7% (-459 ääntä) vähemmän, josta voidaan päätellä että moni kannattaja jätti äänestämättä tai kannatus on laskenut.

Omalla äänestysalueellani Oulun Knuutilassa, jossa toimin myös vaalilautakunnan varapuheenjohtajana, on perussuomalaisten kannatus keskiarvoa suurempi eli 14,8% (135 ääntä). Perussuomalaisista Pirkko Mattila (43 ääntä, 4,7% äänistä) ja Jussi Halla-aho (54 ääntä, 5,9% äänistä) saivan suurimman kannatuksen. Knuutilassa oli koko Oulun kaupungin suurin äänestysinto äänestysprosentin ollessa 49,5%.

Asun Knuutilan ja Maikkulan rajalla, joten myös Maikkula on kannaltani mielenkiintoinen alue. Äänestyinnokkuus Maikkulassa oli laimea, vain 37,3%. Perussuomalaisten kannatus oli tästä johtuen Maikkulassa matala, vain 11,1%. Pirkko Mattila oli suosituin perussuomalainen Maikkulassa (46 ääntä, 4,0%) ja Jussi Halla-aho kakkonen (35 ääntä, 3,1%).

Knuutila (1860 äänioikeutettua) ja Maikkula (3093) eroavat toisistaan mm. siinä, että Knuutilassa ei ole kerrostaloasutusta, mutta Maikkulassa on. Omakoti-, rivitalo- ja luhtitaloasumista löytyy molemmista. Voisi sanoa, että Knuutila on hieman porvarillisempi alue verrattuna Maikkulaan. Maikkulassa pitäisi perussuomalaisilla olla kaiken järjen mukaan parempi tai vähintään yhtä hyvä kannatus kuin mitä Knuutilassa?

Mielestäni näitä kahta aluetta vertaamalla voidaan todeta, että perussuomalaisten vähemmän porvarillinen kannattajisto jäi Oulussa kotiin eurovaaleissa. Arvelen, että kannattajat jäivät kotiin katsomaan formuloita ja jääkiekkoa tai parantelemaan rapulaansa eikä eurovaalit jaksaneet kiinnostaa edes ennakkoäänestysajan helteillä. Se, että miksi eurovaalit eivät jaksaneet kiinnostaa kyseistä kansanosaa, on sitten eri analyysin paikka ja tähän pitää saada muutos ennen 2015 eduskuntavaaleja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Eurovaalit 2014, Eurovaalitulos