Blogi (Jari-Pekka Teurajärvi)

Suomi isompien armoilla

Maanantai 12.12.2016 klo 1.36 - Jari-Pekka Teurajärvi

Sain kunnian tavata Suomen entisen pääministerin, Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajan ja presidentinvaaliehdokas Matti Vanhasen Oulussa sunnuntaina 4. joulukuuta. Kansanedustaja Vanhanen oli puhujamatkallaan veteraanien juhlatilaisuudessa ja tapasi toisessa tilaisuudessa myös keskustalaisia sekä muita oululaisia.

Tilaisuuden, jossa Vanhasen tapasin, aiheena oli ulkopolitiikka. Tilaisuuden keskustelusta sekä Vanhasen alustuksesta sain inspiraation kirjoittaa tämän blogin.

Suomi on ulkopoliittisesti haastavassa asemassa. On ollut aina ja tulee todennäköisesti aina olemaankin. Geopoliittinen asemamme aiheuttaa tämän. Olemme suurvallan rajanaapuri. Meidän vastuulla on lähes puolet Venäjän ja Euroopan union välisestä rajasta, noin 1300km.

Suomen poliittisessa keskustelussa ovat viime aikoina olleet suhteemme Natoon sekä jäsenyytemme EU:ssa ja euroalueessa. Edellä mainittujen osalta suurin päätäntävalta ja todellinen mahdollisuus vaikuttaa on Suomen suhteella euroon. On aivan selvää, että euro on monin osin ollut väärä valinta Suomen kannalta, vaikka hyviäkin puolia valuutassa on.

Suomen jäsenyys euroalueessa

Hyvänä puolena eurojäsenyydestä tavallisen suomalaisen kannalta voidaan mainita valuutan helppous. Ei tarvitse vaihtaa valuuttaa matkustaessaan useimpiin euroopan maihin. Hintojen vertailu on myöskin helpompaa. Tämä pätee myös toisin päin eli tänne matkustavilla on helpompaa. Myös lainojen matalat korot ovat euron ansiota.

Yritysten kannalta euro on tuonut vakautta ja halvemmat korot. Vientiyrityksille valuuttariski on pieni euroalueen kaupassa. Ulkomailta katsottuna Suomeen on riskittömämpää sijoittaa. Suomalaisten yritysten on myös helpompi hankkia rahoitusta. Vahva valuutta on maailman kaupassa mahdollistanut halvemmat ostot, mutta viennin puolella kilpailukykyä on kadonnut.

Huonoja puolia suuressa monikansallisessa valuutassa on Suomen ja suomalaisten kannalta paljon. Valuutta ei jousta pienen maan kilpailukyvyn kannalta riittävästi. Suomen talouspolitiikasta puuttuu tärkeä mekanismi eli ”valuutalla keinottelu”. Aikaisemmin Suomella oli mahdollisuus valuutan (markan) devalvaatioon ja kansalaiselle oli hyötyä suuresta inflaatiosta.

Asuntolaina katosi kuin itsestään, suuren inflaation ansiosta, vaikka korot olivat korkeat. Maksoimme korkoa suomalaisille pankeille, jotka lainasivat rahansa pääasiassa Suomen pankilta. Korkohyöty meni lähes kokonaisuudessa Suomen pankille eli meille suomalaisille.

Nykyisin suomalainen voi ostaa entistä halvemmalla vaikkapa kulutuselektroniikkaa, mutta ongelmana on, ettei niitä euroja ole niin helppo tienata kuin ennen. Heikentynyt kilpailukyky on vienyt työpaikkoja liiaksi halpamaihin. Työssäolevien taakka koko kansan hyvinvoinnista on kasvanut kohtuuttomaksi, eikä heillekään jää riittävästi euroja kulutukseen.

Euro on siis asia, johon Suomi voi vaikuttaa ja siihen pitäisi vaikuttaa mahdollisimman pian. Allekirjoitin Keskustapuolueen europarlamentaarikko Paavo Väyrysen kansalaisaloitteen kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueesta.

Aloite sai lopulta yli 50 000 allekirjoitusta ja toimitettiin eduskuntaan maaliskuussa 2016. Perustuslakivaliokunnalle aihe oli vaikea ja se käsittämättömästi marraskuussa hylkäsi koko aloitteen, eikä sitä viety koskaan valmisteluun tai eduskunnan suureen saliin. Kansanäänestystä ei tule.

Mielestäni koko kansalaisaloitejärjestelmä pitäisi korjata, koska tällaisenaan se ei toimi. En tule allekirjoittamaan enää yhtään kansalaisaloitetta nykyisessä järjestelmässä.

Suomen jäsenyys Euroopan unionissa

Britit äänestivät itsensä ulos Euroopan unionista. Kysymys kuuluu, että kuka lähtee seuraavaksi? Ensi vuonna käydään mielenkiintoisia vaaleja Euroopassa ja ne tulevat ratkaisemaan Suomen jäsenyyden EU:ssa, sillä itse me emme sitä ratkaise. Brittien valinta oli jo EU:n lopun alku.

Ranskassa protektionismin kannattajat ja eurokriitokot (Kansallinen rintama) tulevat pärjäämään vahvasti. Ennustan, että Ranskan presidentinvaalit vuonna 2017 voittaa Marine Le Pen (Kansallinen rintama). Presidentin vaalien jälkeen käydään Ranskassa myös parlamenttivaalit, jossa samainen puolue tavoittelee merkittävää asemaa.

Hollannissa käytävissä vaaleissa maahanmuutto- sekä islaminvastainen Vapauspuolue (PVV) taistelee tosissaan suurimman puolueen asemasta.

Saksan parlamenttivaaleissa Vaihtoehto Saksalle (AfD) puolue havittelee vaalivoittoa ja onkin pärjännyt viimeaikaisissa pienemmissä vaaleissa. Puolue tulee olemaan kolmen suurimman joukossa parlamentissä. AfD on äärioikeistolainen puolue.

Mikäli äärioikeistolaiset voimat nousevat Euroopassa valtaan, tarkoittaa se käytännössä ”rajat kiinni” -politiikkaa, joka johtaa EU:n murtumiseen. Voimme siis todeta, että meidän suomalaisten on turha uhrata liikaa resursseja pohtimalla EU jäsenyyttämme. Isot maat päättävät jäsenyytemme.

Suomen kannalta tärkeintä on olla hyvässä yhteistyössä kaikkien länsimaisesti tunnustettujen demokratiaa noudattavien maiden kanssa. EU on tuonut Suomelle jotain hyvää, kuten vapaan liikkuvuuden, mutta myös paljon huonoa.

Huonoinpana seikkana voidaan todeta, että päätösvalta on siirtynyt liian kauas Suomesta. 13 suomalaista europarlamentaarikkoa edustaa Suomea 751 jäsenisessä parlamentissa. Europarlamentaarikot edustavat 180 eri kansallista puoluetta. Jäsenvaltioita on britit mukaan luettuna 28. Asukkaita EU:ssa on noin 500 miljoonaa.

EU säätää jokaista asiaamme ja kaiken pitäisi olla ja toimia samoin jokaisessa EU-maassa. Yhtälö on täysin mahdoton. Odotan päivää, jolloin EU määrää kaikki jäsenmaat Kiinan tavoin samalle aikavyöhykkeelle.

EU:n alkuperäinen ajatus rauhan hankkeena on loistava ja onkin toiminut tähän päivään saakka erinomaisesti. EU on kuitenkin pilattu byrokratialla ja mahdottomalla talouspolitiikalla. Suomen EU jäsenyyden aikana on laadittu noin 50 000 direktiiviä ja säädöstä. Vähemmälläkin olisi pärjätty.

Suomen (mahdollinen) Nato jäsenyys

Suomen turvallisuuspolitiikka on ollut itsenäisyytemme ajan kuin liukkaalla jäällä tanssimista. Välillä on oltu kallellaan itään ja välillä länteen. On vaihdettu asemia jopa kesken maailmansodan. Tällä hetkellä olemme selkeästi länteen kallellaan EU jäsenyytemme ansiosta. Olemme osa länttä.

Emme ole minkään sotilasliiton jäseniä, vaikka meillä onkin sotilaallista yhteistyötä muiden länsimaiden sekä Naton kanssa. Sotilaallinen kalusto ostetaan Nato-yhteensopivana, joka sekin osoittaa sotilaallista suuntautumistamme.

Rajanaapurina on suuri ja mahtava Venäjä. 1300km yhteistä rajaa tarkoittaa, että olemme Venäjän kannalta heidän etulinjassaan. Venäjä ei takuulla halua maaperällemme Natojoukkoja tai -tukikohtia, koska se aiheuttaisi sotilaallisen uhkan heille. Itsenäinen ja sotilaallisesti liittoutumaton Suomi ei aiheuta uhkaa Venäjälle.

Itsenäisyytemme olemme EU:n myötä suurelta osin jo tosin menettäneet ja kysymys kuuluukin, että haluammeko todellakin myös sotilaallisesti liittoutua? Venäjä osaa arvostaa itsenäistä puolustustamme ja sotilaallinen yhteistyö esimerkiksi Ruotsin kanssa on hyväksyttävää niin kauan kuin Ruotsikin pysyy pois Natosta.

Ruotsin tilanne sotilaallisesti on tällä hetkellä yllättäen paljon haastavampi kuin Suomen. Ruotsi ja erityisesti Gotlannin saari ovat strategisesti ajateltuna paljon Venäjää kiinnostavammalla sijainnilla.

Ruotsi on käytännössä luopunut uskottavasta sotilaallisesta puolustuksestaan lakkauttamalla asevelvollisuuden ja siirtymällä pieneen ammattiarmeijaan. Ruotsissa on Euroopassa (Ukraina) äkillisesti muuttuneen turvallisuuspolittisen tilanteen johdosta nyt hieman hätä kädessä ja vellit housuissa. Asevelvollisuus tultaneen palauttamaan.

Itämeren aluetta tarkasteltaessa on helppo havaita, että Baltian maat sekä Tanska, Saksa ja Puola ovat Nato-maita. Näin ollen sotilaallinen paine kasautuu Itämeren eteläosiin, jossa sijaitsee myös Venäjän Itämeren laivaston päätukikohta (Kaliningrad).

Valko-Venäjä sekä Ukraina antavat riittävän suoja-alueen Venäjälle Keski-Euroopan kohdalla ja lännen vetäessään Ukrainaa puoleensa, näytti Venäjä mahtinsa. Vihreät miehet liittivät Krimin niemimaan osaksi Venäjän valtapiiriä.

Mustanmeren rannikolla Nato maita ovat Turkin lisäksi Romania ja Bulgaria. Vuonna 2004 Baltian maiden tavoin Romania ja Bulgaria liittyivät Venäjän harmiksi Natoon. Valko-Venäjää ja Ukrainaa on mahdoton nähdä osana Natoa. Baltian maita on taas mahdoton nähdä nykytilanteessa enää Naton ulkopuolella, muutoin vihreät miehet voisivat tulla vierailulle.

Yhdysvaltain tuore presidentti Donald Trump antoi vaalikampanjansa aikana mielenkiintoisia Nato lausuntoja. Hänen johdollaan Yhdysvallat ei automaattisesti lähtisi puolustamaan Nato-kumppaneita, kuten Baltian maita, Venäjän hyökkäykseltä. Hän on sanonut, että Nato-maat saisivat maksaa isomman osan puolustusliiton budjetista, tai ne saavat ihan itse puolustaa itseään. Trumpin mukaan Yhdysvallat ei voi kaikkia paapoa.

Trumpin perustelu taloudellisesta taakasta on perusteltu, koska Yhdysvaltojen osuus Nato-maiden yhteenlasketuista sotilaallisista budjeteista on noin 75%. Natolla on 28 jäsenvaltiota.

Mielestäni Suomen tulisi säilyttää nykyinen asema sotilaallisesti sitoutumattomana maana. Yhteistyö on suotavaa, mutta haluammeko muiden maiden, erityisesti Yhdysvaltain armoille? Voimme olla halutessamme kallellamme mihin suuntaan vain, tilanteen mukaan. Kumartaessa tietenkin pyllistämme toiseen suuntaan. Ei vaan saa kumartaa liian syvään, jottei pyllistäkkään liikaa.

Jari-Pekka Teurajärvi (kesk.), Oulu

0408073847 / teurajarvi@hotmail.com

LÄHTEET

Kansalaisaloite.fi: Kansalaisaloite kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa

YLE: Perustuslakivaliokunta hautasi Väyrysen kansalaisaloitteen: Kansanäänestys euroerosta ei etene

Euroopan parlamentti, Suomen tiedotustoimisto: Jäsenet

Eurooppatiedotus.fi, historia: Euroopan unioni syntyi sodan raunioille

Wikipedia: Direktiivi

Wikipedia: Ruotsin puolustusvoimat

Wikipedia: Nato

MTV: Trumpin Nato-lausunnot tyrmistyttivät ja ihastuttivat

HS: Trump amerikkalaislehdelle: Yhdysvallat ei välttämättä puolustaisi Baltian maita Venäjän hyökkäykseltä

Epäonnistunut ilmastopolitiikka

Keskiviikko 7.9.2016 klo 15.23 - Jari-Pekka Teurajärvi

Puola tuottaa valtaosan sähköstään vanhoilla ja saastuttavilla hiilivoimaloilla. Puola on valmis hyväksymään Kioton ilmastosopimuksen jatkokauden sillä ehdolla, että Euroopan unioni tukee sen uusien hiilivoimaloiden rakentamista. EU ei voi ratifioida sopimuksen jatkokautta ilman kaikkien jäsenmaiden hyväksyntää. Millä ehdoilla Suomi on valmis hyväksymään Kioton ilmastosopimuksen?

Suomessa on tehty surkeaa ilmastopolitiikkaa aina vuoteen 2015 asti. Valtio tukee tuulisähkön tuotantoa verorahoilla. Valtio on luvannut tuulisähkölle takuuhinnaksi 85,30 €/MWh eli maksaa takuuhinnan ja pörssisähkön hinnan erotuksen sähköntuottajille. Pörssisähkön hinta liikkuu 30 €/MWh luokassa, jolloin maksettava erotus on noin 55 €/MWh. Kuukaudessa veroeuroja käytetään tuulisähkön tukemiseen keskimäärin 11 miljoonaa euroa. Nykyinen hallitus perussuomalaisten johdolla laittoi lopun tuulisähköjärjettömyydelle. Tehtyjä sopimuksia emme voi purkaa, mutta tulevina vuosina vanhentuvat tuulivoimalat kylläkin. Ja taas veronmaksajien varoilla.

Suomen joet on valjastettu vesivoimalle ja vesivoimaa myydään puhtaana energiana. Samalla ei muisteta mainita, että vesivoima on tappanut sukupuuttoon lukuisia vaelluskalakantoja. Vesivoima on tappanut mahdollisuuden elämysmatkailuun. Vesivoima on häpeä, josta pääsemme eroon vasta kun aurinkoenergia ja muut saasteettomat vaihtoehdot tyydyttävät kysynnän riittävän halvalla hinnalla. Ydinvoima on ilmaston kannalta saasteetonta energiaa ja näin ollen myös kannatettavaa.

Suurimmat saastuttajat Yhdysvallat ja Kiina eivät ole ratifioineet Kioton ilmastosopimusta, mutta hieman yllättäen ratifioivat uudemman Pariisin sopimuksen. Venäjä on mukana Kioton sopimuksessa, koska se tekee rahaa sen avulla. Venäjä ei saastuta tarpeeksi vuoden 1990 tasoonsa nähden, joten sopimus on heille kannattava. Edellämainitut maat eivät ole mukana myöskään päästökaupassa. Päästökauppa on jäänytkin Euroopan unionin maiden taakaksi.

Meillä Suomessa tuotetaan maailman puhtainta energiaa. Päästökaupassa ja ilmastosopimuksissa olemme kuitenkin toistaiseksi suurin häviäjä. Koska olemme olleet puhtaan energian kärkimaa, on meille ollut mahdoton päästä tavoitteisiin maksamatta siitä kallista hintaa. Niin kallista hintaa, ettei yritysten ei kannata investoida Suomeen. Yritysten on kannattanut siirtää tuotantoaan muualle. Olemme maksajan roolin lisäksi saaneet myös aikaan suurtyöttömyyden surkealla ilmastopolitiikalla. Kumarramme joka kerta EU:n suuntaan, kun siellä ollaan vaatimassa Suomelta ilmastopolitiikan verukkeella jotain. Samalla pyllistämme suomalaisille veronmaksajille ja yrityksille.

Ainoa keino vaikuttaa globaaliin ilmastonkehitykseen on saada kaikki mukaan talkoisiin. Suomen päästöt suurimpien saastuttajien rinnalla ovat kuin pieru Saharassa. Globaaleissa ilmastosopimuksissa on Suomen kannalta vain voitettavaa, edellyttäen kaikkien olevan mukana. Sopimukset avaavat suomalaisille clean tech yrityksille valtavat kansainväliset mahdollisuudet.

Suomen täytyy EU:n ilmastopolitiikassa ottaa mallia Puolasta. Ei pidä lähteä mukaan itselleen täysin epäedullisiin sopimuksiin mukaan ilman kompensaatiota. Voisimme vaatia tuntuvia tukia vaikkapa bioenergialaitostemme investointeihin ja vesivoiman purkamiseen sekä ydinvoiman rakentamiseen. Lisäksi meidän pitäisi saada kompensaatiota metsistämme ja vesistöistämme. Metsämme ovat Euroopan suurin hiilinielu. Myös Itämeri on valtava hiilinielu kuten tuhannet vesistömme. Emme ole osanneet vaatia niitä oikeuksia ja etuja, jotka meille kuuluvat. Tähän pitää saada muutos!

Lopuksi vielä haluan sanoa, että Kioton jatkokauden ratifioiminen on monien muiden epäonnistumisien ohella osoittanut EU:n olevan rikki ja vain taakkana meille suomalaisille. Fixit tulee ennemmin tai myöhemmin. Brexit on saanut jo ennen toteutumistaan Britannian talouden huimaan nousuun.

 

Jari-Pekka Teurajärvi (ps.), Oulu

 

LÄHTEET

• HS: Puola haluaa ilmastosopimuksen vastineeksi tukea hiilivoimalle – EU ei voi ratifioida sopimusta ilman kaikkien jäsenmaiden hyväksyntää
• HS: Yhdysvallat ja Kiina ratifioivat Pariisin ilmastosopimuksen – suomalaisprofessori uskoo, että Intiakin liittyy ennen pitkää joukkoon
• Kioton ilmastosopimus
• Pariisin ilmastosopimus
• Päästökauppa
• Tuulivahinko
• Hiilinielu

Uskojen sota

Keskiviikko 20.7.2016 klo 13.47 - Jari-Pekka Teurajärvi

Nokian irtisanomiset odotettua pahemmat

Perjantai 3.6.2016 klo 15.31 - Jari-Pekka Teurajärvi

Sanomalehti Kaleva uutisoi 3.6.2016 Nokian irtisanovan 200 työntekijäänsä Oulusta. Luottamusmiehen mukaan on mahdollista, että osa työllistyy yhtiössä avoinna oleviin työpaikkoihin.

Tilanteen tekee mielestäni erityisen haastavaksi uutisen toteamus, että ”Yt-neuvottelujen ulkopuolella oli vain tuotekehitys”. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että irtisanomiset kohdistuvat tuotannon puolelle sekä tuoteohjelmiin.

Oulussa olisi kysyntää tuotekehitysosaajille ja insinööreille. Kaikenlainen tuotanto on pääosin siirtynyt jo vuosia sitten Suomesta halpamaihin. Oulussa on tuotantoa ollut erityisosaamisen ansiosta. Tuotekehityslinjastot on suunniteltu Oulussa ja toimitettu testauksen jälkeen tehtaille muualle maailmaan. Oulussa ei juurikaan ole tuotantotyöpaikkoja auki nykypäivänä.

Nokia kantaa onneksemme yhteiskuntavastuutaan Bridge-ohjelmansa avulla. Bridge-ohjelma mahdollistaa irtisanottaville uuden väylän elämässään. Osa perustaa yrityksen ja osa kouluttautuu uudelle alalle. Ilman Nokia tukea näkisin tilanteen mahdottomaksi tuon 200 työntekijän osalta. Mikäli irtisanottavat olisivat olleet tuotekehityksen puolelta, olisi uudelleen työllistyminen ollut paljon helpompaa.

Toivon kaikille irtisanottaville uskoa tulevaisuuteen. Jos joskus on tuntunut siltä, ettei se nykyinen työ olekaan sitä mitä kaikkein eniten haluaisi tehdä, mutta kohtuullisen hyvän palkan ansiosta on pysynyt työssä kiinni, niin nyt on se elämän mahdollisuus valita toisin. Toki pakon sanelemana, mutta harva olisi ilman pakkoa suunnanmuutosta tehnyt.

Nokialle jääville työntekijöille toivotan jaksamista, sillä Nokian ja Alcatel-Lucentin välinen integraatio tuskin on vielä valmis. Päätöstä tulevista yt-neuvotteluista ei kokemukseni mukaan tehdä aina työntekijän näkökulmasta katsottuna järkeen perustuen. Oulun valttina on huippuosaaminen, mutta sekään ei aina riitä. Suuren yhtiön pyörittäminen on kuin pyörittäisi valtiota. Päätökset ovat usein poliittisia ja jokaisella on oma etunsa ajettavana. Niin suomalaisilla kuin ranskalaisilla.

Jari-Pekka Teurajärvi (ps.), Oulu

Kirjoitus julkaistu mm. Forum24-lehdessä 7.6.2016 (printti)

LÄHTEET

Kaleva: Nokialta irtisanottiin Oulussa reilut 200 – "sellainen tuntuma, ettei nämä tähän jää"

Nokian yt-pommi ei yllättänyt

Keskiviikko 6.4.2016 klo 16.18 - Jari-Pekka Teurajärvi

Kaikki sympatiat Nokian henkilöstölle. Uutinen yt-neuvotteluista oli odotettu, ainoastaan ajankohta oli kysymysmerkki. Kun kaksi saman alan isoa yhtiötä fuusioidaan, on selvää että integraatio aiheuttaa päällekkäisten toimien karsimista.

Suomen osalta mielenkiintoisinta on tietää, että minkä alan osaajia Nokia vapauttaa toiminnoistaan. Oulun seudun viimeisten vuosien kokemuksesta voin sanoa, että softa-alan osaajille riittää kysyntää. Oulun ICT-rakenne on tervehtynyt Nokia suurirtisanomisten ansiosta. Nyt seudulla on yhden suuren toimijan sijasta useita pieniä ja keskisuuria toimijoita. Mukaan mahtuu myös kansainvälisiä korporaatioita.

Tilanne Oulun seudulla on muuttumassa vähitellen työntekijän markkinoiksi aikaisemman työnantajan markkinan sijasta. Osaajalla on mahdollisuus kilpailuttaa itseänsä useilla eri firmoilla. Tälläkin hetkellä on huutava pula web-osaajista ja kokeneista koodareista.

Te-palvelut ovat hoitaneet oman leiviskänsä hyvin. EGR (Euroopan globaalisaatio rahasto) rahat on saatu muutettua työpaikoiksi. Lisäksi Oulussa toimiva yrityshautomoiden klusteri on saanut aikaan start-up yritysten paljouden. Vuonna 2014 irtisanotuista Microsoftin ja Broadcomin työntekijöistä vain aniharva on enää työttömänä työnhakijana. Joukko oli alunperin noin 1000 hengen kokoinen.

Mikäli Nokialta vapautettava osaaminen on softa-alan tekijöitä, en ole huolissani heidän tulevaisuutensa suhteen. Oulussa on valmis toimiva konsepti heidän tukemisekseen. Jos osaajat ovat muun alan ammattilaisia, niin samaa konseptia luulisi pystyvän soveltamaan myös heidän uudelleen kouluttamiseen ja työllistämiseen.

Vaikka irtisanominen on aina henkilökohtainen tragedia, pitää päättäjien nähdä tilanne mahdollisuutena.

 

Jari-Pekka Teurajärvi

ex-Nokia insinööri

 

Uusi Suomi uutisoi 6.4.2016 tähän blogiin perustuen: Nokian yt-pommi voi ollakin hyvä uutinen? ”Tälläkin hetkellä on huutava pula”

Lähteet

http://www.kaleva.fi/uutiset/talous/nokia-aloittaa-yt-neuvottelut-vahennystarve-oulussa-satoja/724527/

http://yle.fi/uutiset/nokia_aloittaa_yt-neuvottelut__vahentaa_arviolta_1_300_suomessa/8791438

Maan etuun on sitouduttava

Perjantai 22.1.2016 klo 9.52 - Jari-Pekka Teurajärvi

Perussuomalaiset ovat hallituksessa vaikeaan mutta samalla tärkeään aikaan. Suomi tarvitsee päättäjiä, jotka sitoutuvat maan etuun. Perussuomalaisten vaikutus näkyy hallituksessa vahvasti. Myös maahanmuuttopolitiikkaan meillä on ollut suuri vaikutus. Siihen on tullut ja tulee tänäkin vuonna merkittäviä tiukennuksia. Me emme ole pyytäneet 32 000 turvapaikanhakijaa Suomeen. Päinvastoin – kun hallitus alkumetreillä muodosti kannan EU:n ehdottamaan sisäiseen taakanjakoon, me äänestimme hallituksessa hallituksen linjaa vastaan.

Me varoitimme, että päätös on kannustava signaali ihmissalakuljettajille ja että se pahentaa muuttoaaltoa Eurooppaan. Mutta jälleen kerran järjen ääni jäi EU-pöydissä vähemmistöön. Viime päivinä mediassa on kirjoiteltu hallituksen suunnitelmista muokata perheenyhdistämisiä käsittelevää lainsäädäntöä.

Joidenkin juttujen mukaan hallitus olisi lieventämässä joulukuussa päätettyä linjausta, jonka mukaan perheenyhdistämisistä tehdään niin vaikeita kuin se vain EU-lainsäädännön nojalla on mahdollista. Moiset ”uutiset” eivät pidä paikkaansa. Hallitus pitää kiinni yhdessä sovituista linjauksesta. Tällä hetkellä virkamieskunta selvittää, mitä tehdä EU-direktiiville, joka sitoo käsiämme ja joka vaatii meitä liudentamaan päätöksiä. Perussuomalaiset pitää kiinni tavoitteestaan tiukentaa perheenyhdistämisen kriteerejä. Perussuomalaisten ja hallituksen yhteinen kanta on se, että yhdistämistä hakevan henkilön täytyy pystyä osoittamaan, että hän kykenee elättämään perheensä itse. Tukien varassa elävän ei enää ole mahdollista tuoda perhettään Suomeen. Tästä emme halua tinkiä. Edellä mainitut asiat ovat Perussuomalaisten ministeriryhmän terveisiä. Perussuomalaiset ovat ensimmäistä kertaa 20 vuoden historiansa aikana päättämässä asioista Suomen valtioneuvostossa eli kansankielellä hallituksessa.

Valtioneuvosto on Suomessa ylintä toimeenpanovaltaa käyttävä elin. Tämä 74. Suomen hallitus on ollut vallassa tätä kirjoittaessani 235 päivää, kun hallitusten keskimääräinen ikä on 484 päivää. Mikäli meillä olisi vasemmistohallitus, olisi asiat menneet täysin eri suuntaan edellisenä 235 päivänä. Suomen talous olisi rakennettu velkarahan varaan ja julkinen sektori paisuisi edelleen kuin pullataikina. Rakenteeellisia muutoksia ei olisi alettu toteuttaa ja sote-uudistus olisi edelleen lähtökuopissaan. Säännöstelyä ja normeja laadittaisiin lisää, eikä kaupat saisi olla auki haluamanaan aikana. Welcome -kyltit pystyssä olisi maahamme hakemalla haettu lisää turvapaikanhakijoita, eikä palautussopimuksia olisi edelleenkään laadittu. Suomesta olisi rakennettu Euroopan houkuttelevin turvapaikkakohde, jossa turvapaikanhakijat menisivät asuntojonoissa ohi työssäkäyvien kantasuomalaisten.

 

Jari-Pekka Teurajärvi, puheenjohtaja, Perussuomalaisten Pohjois-Pohjanmaan piiri ry

 

Kirjoitus on julkaistu mm. sanomalehti Kalevan Lukijalta palstalla 22.1.2016, Forum24-lehdessä 21.1.2016 (verkko) ja 21.1.2016 (printti)

"Kaikille kaikkea", mutta kuka maksaa?

Tiistai 15.12.2015 klo 3.22 - Jari-Pekka Teurajärvi

Suomen hallituksen yhtenäisyys ja lakimuutokset heijastuvat myös maakuntiin hyvänä hallituspuolueiden välisenä yhteistyönä. Tämä tuli Oulun osalta esille erityisesti käsiteltäessä subjektiivista oikeutta kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen eli päivähoitoon. Hallituksen tekemät linjaukset pitivät myös Oulussa ja valtuustossa tulivat esiin hallitus-oppositio asetelmat.

Suomen hallituksen linjauksen mukaisesti jokaiselle lapselle tarjotaan mahdollisuus maksuttomaan avoimeen varhaiskasvatukseen tai maksulliseen osapäivähoitoon. Tämän linjauksen ansiosta säästetään esimerkiksi Oulun kaupungin osalta useita miljoonia euroja vuodessa. Hallituksen mallissa jokaisella lapselle tarjotaan vähintään 20-tuntia laadukasta varhaiskasvatusta.

Opposition vaihtoehto

SDP:n politiikassa paistaa läpi ideologinen jämähtyneisyys ja lähentyminen kommunistisia aatteita kohti: ”kaikille kaikkea”, ihan sama mitä maksaa. Tämä on näkynyt niin maahanmuuttopoliittisissa linjauksissa turvapaikanhakijoiden hyysäämisenä, kuin nyt myös tässä subjektiivisessa päivähoitoasiassa. Sosialistit haluaisivat tarjota "kaikille kaikkea", mutta eivät pysty kertomaan rahoitusmekanismia. Sosialistit ovat selvästi ottaneet pääpopulistien aseman oppositiossa ja toimivat ilman todellisia vaihtoehtoja.

Tytti Tuppurainen perustelee (Kalevan pohjoinen ääni blogi 27.11.) kokopäiväistä hoitoa mm. sillä, että "Työnhaku vaatii aikaa, eikä pienten lasten kuljettaminen hoitopaikkaan onnistu aina edes auton kanssa käden käänteessä."

Kyllä, työnhaku vie aikaa. Vapaana olevia työpaikkoja ei kuitenkaan ole niin paljoa, että työnhausta saisi kokopäiväistä, ainakaan pitkäksi aikaa. Töitä voi hakea 2010-luvulla sähköisesti, ihan kotoa käsin. Töitä voi hakea vaikkapa silloin kun lapset nukkuvat. Pienet lapset nukkuvat yllättävän paljon. Lisäksi, jos lapset käyvät 20-tuntia viikossa kunnan järjestämässä päivähoidossa, tarjoutuu tuolloin 20-tuntia vapaata aikaa hakea töitä tai käydä vaikkapa työhaastatteluissa. Lasten kuljettaminen hoitopaikkaan vie saman verran aikaa niin töissä käyvältä kuin kotona olevalta vanhemmalta.

Tuppuraiselta kysyisin, että miksi varhaiskasvatuksen tulisi olla 40-tuntia viikossa ja samaan aikaan alakoulun oppilaille riittää 20-tuntiset kouluviikot?

Vasemmistoliitto on sentään esittänyt, että millä he tämän "kaikille kaikkea" rahoittaisivat: Ottamalla lisää velkaa. Äänestäjille tämä kommunistien vaihtoehto ei käynyt ja asia tuli selväksi jo eduskuntavaaleissa keväällä 2015.

Vihreät perustelivat Oulussa "kaikille kaikkea" politiikkaansa mm. sillä, että muuten ”lapsista tulee psykiatrisen sairaanhoidon asiakkaita ja he alkavat syödä psyykelääkkeitä” (Janne Hakkarainen, Oulu-lehti 28.11.). Täyttä populismia tämäkin väite.

Hallituksen ratkaisu ongelmaan

Lapsilla on oikeus kokopäiväisen varhaiskasvatuksen sijasta kokopäiväisiin vanhempiin, aina kun se on mahdollista. Vanhempien vastuulla on hoitaa ja kasvattaa lapsensa. Vanhemmilla on myös mahdollisuus viedä lapsi säännöllisesti esimerkiksi seurakunnan järjestämään maksuttomaan kerhoon tai käydä Mannerheimin lastensuojeluliiton perhekerhoissa. Tällöin lapsi saa kaipaamaansa sosiaalista toimintaa ikäistensä parissa. Näin siis silloin, kun ei ole halukkuutta maksaa 20-tuntisesta osapäivähoidosta. Esikoulu on aina maksuton.

Tarveharkintaisena kokopäiväisen varhaiskasvatuksen tulee tukea vanhempien mahdollisuutta mennä töihin, vaikkapa vain muutaman tunnin varoitusajalla. Tarveharkintainen tarkoittaa sitä, että kokopäiväisen päivähoidon saa aina mikäli tarvetta on. Kuulostaa reilulta, eikö? Jos tarvetta ei ole, niin miksi laittaa lapset vieraalle hoitoon? Varhaiskasvatuksen ulkopuolelta löytyy myös vaihtoehtoja, esimerkiksi väsyneille vanhemmille, kuten kotipalvelut.

Miten tulisi kehittää edelleen

Perheiden sosiaalisia tukia voisi kokonaisvaltaisemminkin muuttaa tarveperusteisiksi. Kaikki lapset (perheet) eivät tarvitse esimerkiksi lapsilisiä. Mikäli lapsilisät saataisiin tarveperusteisiksi, voisi samaan harkintaan lisätä myös ns. kuntalisät, kuten Oulu-lisän. Tämä antaisi kunnille mahdollisuuden tarjota lapsiperheille kannustimen ja Kela voisi hoitaa tukien käsittelyn samalla kuin hoitaa lapsilisienkin osalta. Systeemissä säätettäisiin veronmaksajien rahoja ja samalla tuet ohjautuisivat niitä oikeasti tarvitseville. Mielestäni reilua.

Olen puolustanut Oulu-lisän olemassaoloa vuosien varrella, mutta samalla olen ihmetellyt, että miksi se pitää maksaa kaikkille, oli tarvetta tai ei. Systeemissä, jossa tarjotaan ”kaikille kaikkea”, joudutaan Oulu-lisän kaltaiset erinomaisuudet karsimaan pois.

Päivähoidossa voimassaolevien suhdelukujen muuttamista pidän ratkaisuna, joka vie laadukasta varhaiskasvatusta huonompaan suuntaan. Henkilökunnan kädet ovat täynnä jo tänäpäivänä, eikä ole vastuullista heikentää henkilökunnan suhdelukua per lapsi. Kirjoitin tästäkin aiheesta muutama vuosi sitten, jolloin vaadin lisää päivähoitohenkilökuntaa. Koti-isänä tiedän, että hässäkkä olisi melkoinen, jos hoidettavana olisi kahdeksan 3-5 vuotiasta lasta tai vaihtoehtoisesti neljä vaippaikäistä. Entäpä sitten kun osa noista lapsista vaatisi erityistä huomiota tai huolenpitoa?

Koti-isä,

Jari-Pekka Teurajärvi

 

LÄHTEET:

Blogi: Oulusta lastenoikeuksien takapajula?, Tytti Tuppurainen 27.11.2015 http://www.kaleva.fi/blogit/pohjoisen-aani/oulusta-oon-ja-kehtaan-sanua/91/oulusta-lastenoikeuksien-takapajula/5319/

Mielipide: Ei lasten eriarvoistamiselle, Janne Hakkarainen Oulu-lehti 28.11.2015 http://epaper.suomenmaa.fi/olepaper/epaper/20151128/6.pdf

Fakta: Perheille kotipalvelua, Oulun Kaupunki http://www.ouka.fi/oulu/sosiaali-ja-perhepalvelut/kotipalvelu

Blogi: Oulu-lisää ei saa poistaa, Jari-Pekka Teurajärvi 30.8.2012 http://www.teurajarvi.net/blogi/2012/08/30/5

Blogi: Oulu-lisää ei saa poistaa, Jari-Pekka Teurajärvi 28.10.2013 http://www.teurajarvi.net/blogi/2013/10/28/26

Blogi: Uuteen Ouluun tulisi lisätä päivähoitohenkilökuntaa, Jari-Pekka Teurajärvi 29.8.2012 http://www.teurajarvi.net/blogi/2012/08/29/4

Perussuomalaiset puun ja kuoren välissä

Perjantai 17.7.2015 - Jari-Pekka Teurajärvi

Kreikan kolmannen tukipaketin hyväksyminen Suomen osalta on saanut perussuomalaisen kenttäväen hämilleen. Puolueen johtoa on kritisoitu ja monen persun veri on kiehunut. Mielestäni pahin virhe mitä persu voi nyt tehdä, on erota puolueesta. Elokuussa on puoluekokous Suomen Turussa ja kyseisessä kokouksessa valitaan puolueelle mm. puheenjohtajisto ja puoluesihteeri. Eronneilla ei ole äänioikeutta puoluekokouksessa. Puoluejohto määrittää hyvin pitkälle perussuomalaisen politiikan linjat, vaikkakin kenttäväki saa aina omat mausteet sekaan.

Puheenjohtaja Timo Soinin asema perussuomalaisessa kansanliikkeessä on verrattavissa presidentti Urho Kekkosen asemaan valtiojohtajana. Suvereeni. 

Uskon kuitenkin, että nyt jos koskaan, ilmoittautuu puoluejohtajakisaan varteenotettavia kandidaatteja. Sellaisia ei ole kuitenkaan vielä ilmaantunut, mutta viimepäivien tapahtumat tulevat muuttamaan tilanteen. Kandidaatteja on kasvanut uskottaviin mittoihin edellisen neljän vuoden aikana ja tunnettavuutta heillä on puolueen sisällä ja osalla myös koko kansan parissa. Puoluekokouksesta tulee siis varsin mielenkiintoinen.

Kenttäväen osalta ehkä kiusallisinta juuri nyt on lähteä turuille ja toreille selittelemään kreikka-asiaa. Omalta osaltani olen tulevana viikonloppuna Kuivaniemen Pitäjämarkkinoilla, vaikka en ehkä haluisi olla. Johtuen kreikka-asiasta. Pidän kuitenkin sen mitä lupaan ja olen luvannut markkinoille mennä talkoilemaan. Olen myös asemani puolesta, Perussuomalaisten Pohjois-Pohjanmaan piiri ry puheenjohtajana, näyttämässä esimerkkiä muille piirin persuille.

Europarlamentaarikko Paavo Väyrynen vetäisi ajankohtaisesti oikeasta narusta ja perusti kansalaisaloitteen "Kansalaisaloite kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa". Kansalaisaloite on saanut tätä blogia kirjoitettaessa jo huikeat 3880 allekirjoitusta! Oletan, että allekirjoittaneista on suuri osa persuja. Paavo ei ole persu, paitsi ehkä henkisesti ja arvoiltaan sekä poliittisilta tavoitteiltaan. Paavon varmaankin pitäisi olla Perussuomalaiset rp jäsen, sillä omassa puolueessaan (kesk.) hänen ajamansa politiikka ei ole saanut tuulta alleen. Tämä osoittaa myös sen, että puolueiden sisällä voi olla erilaisia näkemyksiä asioista, mutta puolueen johto määrittää vallitsevan politiikan linjan. Tätä kutsutaan demokratiaksi. Näin myös Perussuomalaisissa, kuten Keskusta puolueessa.

Perussuomalaisten puoluejohtoa ja päätöstä Kreikan kolmannesta tukipaketista haluan puolustaa sen verran, että rahat mitä Kreikkaan nyt pusketaan, lähtevät liikkeelle EVM:stä. Nämä rahat ovat siis jo valmiina EVM:ssä, eikä "uutta rahaa" Suomesta Kreikkaan lähde. Tämä selitys ei kuitenkaan taida kelvata kansan parissa, vaan saamme kuulla olevamme takinkääntäjiä. Ja onhan siellä EVM:ssä "meidän rahoja".

Suomen hallitus olisi kuitenkin halutessaan voinut estää rahojen lähtemisen EVM:stä Kreikkaan, sillä tukipakettiin tarvitaan kaikkien maiden 100% tuki. Jos yksikin maa sanoo "EI", niin silloin raha jää EVM:ään. Mediassa on mielestäni virheellisesti kerrottu, että "riittää, että 85% maista kannattaa tukipakettia". Tämä 85% kannatus tarvittaisiin siinä tapauksessa, että Euroopassa olisi erityinen kriisitilanne, eikä tällaista kriitisitilannetta ole tietääkseni julistettu. Erityisen kriisitilanteen osalta asia käsiteltäisiin siis eri tavalla, kuin mitä nyt on käsitelty. Tämä kuulostaa jo pilkun viilaukselta, mutta politiikassa viilataan pilkkua enemmän kuin usein.

Puolustan vielä lisää perussuomalaisten puoluejohtoa sillä, että mikäli persut olisivat käsitelleet Kreikan kolmannen tukipaketin hallitusohjelman kynnyskysymyksenä, olisi se tässä tapauksessa tarkoittanut mahdollista hallituskriisiä ja persujen lähtöä hallituksesta. Tällöin olisi kysymykseen tulleet uudet vaalit tai hallitusta olisi täydennetty oppositiopuolueilla. Uudet vaalit perussuomalaiset olisivat voittaneet, koska olisivat pitäneet kiinni kynnyskysymyksestä eli kreikka-asiasta. Kansan luottamus olisi näin ollen ansaittu ja vaalivoitto myös sitä myöten. Tästä johtuen muiden hallituspuolueiden olisi ollut edullisempaa täydentää hallitusta oppositiopuolueilla (ei kuitenkaan Kristillisillä, koska vastustavat tukipakettipolitiikkaa) ja Kreikan kolmas tukipaketti ollut sitä myöten selvä. Lisäksi strateginen hallitusohjelma olisi tietenkin kirjoitettu uusiksi ja "kaikki" persujen ajamat asiat olisivat hallitusohjelmasta kadonneet. Suomi olisi jatkanut tuolloin Kataisen viitoittamalla tiellä - kohti Kreikan kohtaloa.

Oppositiopuolueiden itkua kreikka-asian osalta en jaksa ymmärtää, paitsi Kristillisen puolueen osalta. Kristilliset ovat olleet (ainakin viime aikoina) tukipaketteja vastaan. Muille oppositiopuolueille nykyinen kreikkapäätös luulisi kelpaavan enemmän kuin hyvin. Itkuja en ymmärrä sen vuoksi, että teen politiikkaa muuttaakseni maailmaa paremmaksi paikaksi. Jos joku toinen puolue tekee poliittisen päätöksen, jolla maailma muuttuu mielestäni paremmaksi paikaksi elää, niin olen tyytyväinen.

Nythän kommunistit Paavo Arhinmäen johdolla näyttävät tekevän politiikkaa vain sen vuoksi, että saisivat vaaleissa riittävästi ääniä päästäkseen parempien patojen ääreen. Sama juttu demareiden Antti Rinteellä. Hän tuntuu tällä hetkellä erityisesti pelkäävän, että heidän naisäänestäjänsäkin karkaavat perussuomalaisten taakse. Miehet ovat jo karanneet. Rinne on onnistunut kurmuttamaan puolueen näisväkeä oikein kunnolla, tästä esimerkkinä Jutta Urpilainen. RKP on yhden asian puolue, eivätkä he vielä tiedä miten itkeä, koska vasta opettelevat oppositiossa olemista.

Lyhyellä poliittisella urallani minua on häirinnyt suunnattomasti se, että hyviä päätöksiä ei kannateta, mikäli ne eivät ole oman puolueen ajamia. Kreikan kolmannen tukipaketin osalta on tässä vaiheessa vaikea sanoa oliko päätös hyvä vai huono, mutta sen voi sanoa ettei se ollut perussuomalaisten ajama. Perussuomalaisten (johdon) kannattama kylläkin.

Olen oppinut, että hätäillä ei kannata. Odotan omalta osaltani Turun puoluekokousta ja seuraan Kreikan sekä EU:n menoa siihen saakka. Tiedän, että puolueen johto tietää jotain, mitä minä en vielä tiedä ja odotan mielenkiinnolla kuulevani sen. Toivon myös mahdollisimman monen muun persun tekevän samoin.

Uusi Suomi uutisoi 17.7.2016 blogiini liittyen: Väyrysen aloitteella jo yli 11 000 kannattajaa – ”Valitettavasti puolueen johto…”

Kreikkaan ei enään euroakaan Suomesta

Maanantai 13.7.2015 - Jari-Pekka Teurajärvi

Pallo on nyt Kreikkalaisilla. Kreikan tulisi hyväksyä kolmannen tukipaketin ehdot ja tämän jälkeen muutamat euromaat, kuten Suomi päättää antavatko lisää rahaa Kreikkaan.

En usko Kreikkalaisten ehtoja hyväksyvän, koska tukipaketin ehdot ovat käsittääkseni "tiukemmat" kuin mitä Kreikan kansanäänestyksessä olleet "ehdot" olivat. Muutenhan Kreikka toimisi kansan tahdon vastaisesti.

Jos kuitenkin Kreikka hyväksyisi tukipaketin ehdot mukisematta, tulisi asia Suomen osalta vielä uudelleen päätettäväksi. Tällöin Suomella olisi ainakin kaksi vaihtoehtoa: Antaa lisää rahaa Kreikkaan tai olla antamatta.

Perussuomalaisena en näe kuin yhden vaihtoehdon: Kreikkaan ei saa antaa enää euroakaan!

Miksi näin? Siksi, ettei Kreikan tilanne ole parantunut nykyisellä tukipakettipolitiikalla, vaan päinvastoin heikentynyt. Kaikki rahat mitä Kreikkaan ollaan puskettu, tullaan menettämään, lukuunottamatta muutamaa sataa miljoonaa joista on "vakuus" Suomen osalta.

Perussuomalaisten Pohjois-Pohjanmaan piirin puheenjohtajana tulevien vuosien energiani palaisi siihen, että selittelisin turuilla ja toreilla perussuomalaisten takinkääntöä kreikka-asiassa. Kreikka-asia on mielestäni perussuomalaisten kynnyskysymys hallitusohjelmassa.

Hallitusohjelmassa on perussuomalaisten ansiosta selkeä kirjaus kreikka-asian osalta: Ei enää rahaa Kreikkaan tai muihin maihin!

Luotan kreikka-asian osalta puolueemme puheenjohtajaan, puolueemme ministereihin ja puolueemme kansanedustajiin.

Mikäli kreikka-asia hoidettaisiin perussuomalaisten enemmistön sekä koko Suomen kansan enemmistön tahdon vastaisesti sekä Kreikan kansan enemmistön tahdon vastaisesti, olisi päätös täysin demokratian vastainen!

Mikäli Kreikkaan annetaan kolmas tukipaketti ja rahaa suomalaisten veronmaksajien taskuista, tulisi perussuomalaisten lähteä hallituksesta.

Mikäli Kreikkaan annettaisiin Suomesta rahaa ja siitä huolimatta perussuomalaiset jatkaisivat hallituksessa, olisin valmis harkitsemaan puolueesta eroa ja näin tiedän monen muinkin harkitsevan. Tällöin perussuomalaiset rp ei olisi enää se puolue johon liityin ja jonka arvoja sekä asialinjaa olen pitänyt kaikista puolueista ylivoimaisesti parhaana suomalaisten kannalta.

Perussuomalaisten vähemmän porvarillinen kannattajisto jäi kotiin Oulussa

Maanantai 26.5.2014 - Jari-Pekka Teurajärvi

Oulun kaupungin alueella perussuomalaisten kannatus oli 11,9% (yhteensä 6856 ääntä) ja se nousi edellisistä eurovaaleista 1,6% (+1540 ääntä). Ääniä tuli kuitenkin 2011 eduskuntavaaleihin nähden 6,7% (-459 ääntä) vähemmän, josta voidaan päätellä että moni kannattaja jätti äänestämättä tai kannatus on laskenut.

Omalla äänestysalueellani Oulun Knuutilassa, jossa toimin myös vaalilautakunnan varapuheenjohtajana, on perussuomalaisten kannatus keskiarvoa suurempi eli 14,8% (135 ääntä). Perussuomalaisista Pirkko Mattila (43 ääntä, 4,7% äänistä) ja Jussi Halla-aho (54 ääntä, 5,9% äänistä) saivan suurimman kannatuksen. Knuutilassa oli koko Oulun kaupungin suurin äänestysinto äänestysprosentin ollessa 49,5%.

Asun Knuutilan ja Maikkulan rajalla, joten myös Maikkula on kannaltani mielenkiintoinen alue. Äänestyinnokkuus Maikkulassa oli laimea, vain 37,3%. Perussuomalaisten kannatus oli tästä johtuen Maikkulassa matala, vain 11,1%. Pirkko Mattila oli suosituin perussuomalainen Maikkulassa (46 ääntä, 4,0%) ja Jussi Halla-aho kakkonen (35 ääntä, 3,1%).

Knuutila (1860 äänioikeutettua) ja Maikkula (3093) eroavat toisistaan mm. siinä, että Knuutilassa ei ole kerrostaloasutusta, mutta Maikkulassa on. Omakoti-, rivitalo- ja luhtitaloasumista löytyy molemmista. Voisi sanoa, että Knuutila on hieman porvarillisempi alue verrattuna Maikkulaan. Maikkulassa pitäisi perussuomalaisilla olla kaiken järjen mukaan parempi tai vähintään yhtä hyvä kannatus kuin mitä Knuutilassa?

Mielestäni näitä kahta aluetta vertaamalla voidaan todeta, että perussuomalaisten vähemmän porvarillinen kannattajisto jäi Oulussa kotiin eurovaaleissa. Arvelen, että kannattajat jäivät kotiin katsomaan formuloita ja jääkiekkoa tai parantelemaan rapulaansa eikä eurovaalit jaksaneet kiinnostaa edes ennakkoäänestysajan helteillä. Se, että miksi eurovaalit eivät jaksaneet kiinnostaa kyseistä kansanosaa, on sitten eri analyysin paikka ja tähän pitää saada muutos ennen 2015 eduskuntavaaleja.

Donner nousi haudastaan ja alkoi puolustaa bättre folkia

Tiistai 8.10.2013 - Jari-Pekka Teurajärvi

Olen lohensuojelun puolestapuhuja, tämä on tullut varmasti selväksi jo aikaisemmasta kirjoituksestani, jossa lauloin Kalevan toimittajan Antti Ervastin suohon. Olen myös innokas vapaa-ajankalastaja ja kalastusbloggaaja.

Haudastaan noussut (Astrid Thorsin paikalle eduskuntaan) kansanedustaja Jörn Donner hyökkää kuningaskalastaja Jasper Pääkkösen kimppuun, syyttämällä Pääkköstä tietämättömyydestä tai valheen kertomisesta lohi-kysymyksen osalta.

Mitä osaa Donner ei itse ole ymmärtänyt Pääkkösen puheista ja kirjoituksista?

Lohen kalastustahan on haluttu keskitettäväksi jokisuille lohen suojelijoiden (myös Pääkkösen) toimesta. Koska tässä ei ole onnistuttu, vaan kalastus tapahtuu merellä (esim itämeren allas), jossa lohta ei voida erotella uhanalaisesta ja elinvoimaisesta kannasta, on ainoa keino taistella uhanalaisten kantojen puolesta pienentämällä pyyntimääriä. Tästä on kysymys.

Pääkkönen ei ole mielestäni jättänyt mitään kertomatta, kuten Donner virheellisesti väittää.

Ymmärrän Donnerin kantaa ainoastaan, jos asetun bättre folk saappaisiin. Rantaruotsalaiset jatkavat mielellään kalastuselinkeinoaan, jonka arvo on 1,1 miljoonaa euroa ja jota tuetaan 7 miljoonalla eurolla. Järjetön yhtälö, mutta ei RKP:n ja Donnerin mielestä.

Jos uhanalaiset lohikannat (+taimenkannat) haluttaisiin aidosti pelastaa, purettaisiin padot jokien suilta tai ainakin rakennettaisin nykyaikaset toimivat lohiportaat. Tähän ei taas voimalayhtiöt suostu, koska haluavat jokaisen vesipisaran menevän tuottavien turbiinien läpi. Umpikuja.

Tietääkö Donner ja muut päättäjät, että kaivosyhtiö Nordland Resouces on alkanut pumpata jätevetensä tähän Itämerenlohelle niin tärkeään Muonionjokeen (Muonionjoki yhdistyy Tornionjokeen Kolarin Lappeassa). Olen saanut ensimmäisen loheni juurikin tuolta seudulta, joka on tunnetusti hyvä lohen lisääntymisalue. On sanomattakin selvää, että jätevesi voisi pahimmillaan tuhota koko Muonionjoen lohikannan. Äärimmäisenä esimerkkinä tästä toimii Talvivaaran ekokatastrofi. Mikäli myös Kolariin nousee kovin paljon toivottu ja tervetullut saman yhtiön kaivos, tuplataan riski, sillä myös tuon kaivoksen jätevedet on tarkoitus pumpata Väylään (Muonionjoki/Tornionjoki == Väylä).

Onko Donner miettinyt, että miksi Väylään on noussut 2012 ja 2013 ennätysmäärä lohta? Olisiko näillä kiintiöiden pienentämisillä osuutta asiaan? Onko Donner tietoinen, että vuoden 2012 ennätys (60000 nousulohta) on tutkijoiden mukaan vain se minimi, jolla voidaan turvata rajajoen elinvoimainen lohikanta? Vuoden 2013 taso jäi siis tuon minimin alle.

(Kirjotin mielipiteeni nopeasti, joten anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet. Toivon asiallisia kommentteja hyvillä perusteluilla. Edustaja Donner, kun luet tämän, niin haudasta noususi oli tarkoitettu kuvainnolliseksi, en pidä teitä sentään Jeesuksen veroisena)

LÄHTEET:

http://jari-pekkateurajrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/147940-kautta-aikain...

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288607186074.html

http://www.hs.fi/kotimaa/a1378347999400

http://www.luoteis-lappi.com/arkisto/northland-emme-ole-rikkoneet-ympari...

Elinkautinen ja kuolemanrangaistus käyttöön

Maanantai 30.9.2013 - Jari-Pekka Teurajärvi

Miksi Suomessa vankeustuomiota voidaan kutsua nimellä Elinkautinen, jos rangaistus ei kuitenkaan koskaan ole elinkautinen. "Koskaan" oli liikaa sanottu, sillä Elinkautinen on elinkautinen siinä tapauksessa, että vanki sattuu kuolemaan rangaistuksen aikana.

Suomalaisessa oikeuslaitoksessa / oikeusvaltiossa on paljon rappeutumisen merkkejä. On ollu jo pitkään. Kun esimerkiksi Matti Nykänen on häkkilintuna, hän on melko pitkälti tuolloin vain lomalla duunista. Matti on itse sanonut kutakuinkin näin: "pahinta vankilassa on vapauden menetys".

Tavallisen perussuomalaisen oikeustajuun ei tahdo mahtua lievät rangaistukset peruuttamattomista rikoksista. Minun oikeustajuuni ei esimerkiksi mahdu se, että kun humalainen (2,58 promillea) nainen ajoi kahden lapsen (16- ja 11-vuotiaat) päälle, hänen rangaistusta lievenneettiin sen vuoksi, että hänellä on maanviljelijänä 340 päivän työvelvollisuus per vuosi. Nainen sai käräjäoikeudessa 2 vuoden ja 7 kuukauden tuomion. Hovioikeus naisen vaatimuksen mukaan alensi tuomiota viidellä kuukaudella. Eli kyseinen rikollinen ja rattijuoppo istuu vankeudessa vain 2 vuotta ja 2 kuukautta. Jos hän on ensikertalainen, niin ehdonalaiseen hän pääsee todennäköisesti melko nopeasti.

Entä miten tytöille kävi. Nuorempi, 11-vuotias tyttö kuoli. Minun vanhin tytär täyttää tänä vuonna 11 vuotta. Vereni alkaa kiehua, kun ajattelen, että joku juoppo ajaisi tyttäreni hengiltä ja saisi siitä hyvästä vain 2 vuotta ja 2 kuukautta vankeutta. Onko minun lapseni hinta tuo 2 vuotta ja 2 kuukautta? Jos minulta kysytään, niin oikea rangaistus olisi kuolemanrangaistus. Tai vähintäänkin elinkautinen, ei kuitenkaan se Suomen Elinkautinen, vaan ihan oikea elinkautinen. Tytöistä vanhempi, 16-vuotias sai päälleajossa vammoja, joiden laadusta ei minulla ole tarkempaa tietoa. Jos kyseisestä rikoksesta poistetaan tuo vanhemmalle tytölle aiheutettu vahinko, olisiko Hovioikeuden määräämä tuomio ollut vieläkin lievempi?

Suomalaiseen oikeuskäytäntöön mahtuu mielestäni myös kuoleman rangaistus. Kuoleman rangaistus olisi hyvä pelote. Kuolemanrangaistus säästäisi vankeinhoitokuluissa paljon rahaa. Kuolemanrangaistus vähentäisi rikoksen uusimista.

Myös elinkautinen (ei siis se Elinkautinen) mahtuu mielestäni suomalaiseen oikeuskäytäntöön. Elinkautista halvempi ratkaisu olisi kuitenkin tuo kuolemanrangaistus.

Suomen pitäisi harkita myös vaarallisimpien rikollisten osalta vankeinhoidon ulkoistamista. Esimerkiksi Virossa tai Thaimaassa vankeinhoidon kustannukset voisivat olla paljon halvemmat kuin Suomessa? Elinkautisvangit (ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen vapauteen tai mihinkään vapauteen), olisi järkevintä sijoittaa noihin halvemman kustannuksen vankeinhoitolaitoksiin. Tiedossa on että kyseisten vankiloiden olot eivät kaikilta osin vastaa kotimaisten vankiloidemme oloja ja tämäkin voisi toimia pelotteena.

Kirjoitin tämän melko nopeasti, joten sorry jos tekstistä löytyy kirjoitusvirheitä. En kirjoittanut tätä kiihdyksissä tai muutenkaan väsyneessä mielentilassa. Kirjoitus on melko äärimmäinen ja sen tarkoitus onkin herättää keskustelua. Toivon kommentointia hyvillä perusteluilla.

LÄHTEET:

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288588179546.html

Koululiikunta voitaisiin poistaa opetussuunnitelmista

Lauantai 28.9.2013 - Jari-Pekka Teurajärvi

Luin tänään paljon kommentteja Facebookista liittyen uutiseen, jossa "OAJ harkitsee jäsenilleen kieltoa opettaa sellaisia liikuntalajeja, joissa oppilaiden jatkuva valvominen on mahdotonta. Taustalla on tämänviikkoinen käräjäoikeuden päätös, jossa nurmijärveläinen rehtori tuomittiin sakkoihin liikuntatunnilla sattuneen pulkkaonnettomuuden vuoksi".

Monet kommentoijista olivat järkyttyneitä ehdotuksesta ja totesivat mm. että samalla periaatteella kuin maastojuoksun, murtomaahiihdon, suunnistuksen ja laskettelun opetus, pitäisi kieltää moni muukin asia, koska kuten OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen totesi: "näissä lajeissa opettaja ei pysty mitenkään valvomaan jatkuvasti kaikkia".

Muutama poiminta Facebookista:

• "Matkat on vieläpä vaarallisempia. Jäädään kotiin peiton alle!"
• "Ja ruokaan tukehtua. Kouluruokailu kiellettävä!"
• "Kynissä on piruvie terät, niillähän voi vaikka tappaa ittensä."
• "Kohta laitethaan kläpit pehmustethuun pyöreään huohneehseen."

Mielestäni Olli Luukkanen on oikeassa. Jos vastuu on opettajalla tai viime kädessä rehtorilla, pitää myös opetuksen sisältö laatia sen mukaan.

Veisin OAJ:n ehdotuksen vielä hieman pidemmälle. Lopettaisin koululiikunnan kokonaan. Tämä ei tullut ensimmäisenä mieleeni, kun uutisen aiheesta luin. Pohdin asiaa useammalta kantilta ja otin hieman asiasta selvää (googletin siis).

1. Ensimmäisenä voidaan todeta, että koulussa opetetaan nykyisellään liikuntaa ihan liian vähän. Vuoden 2006 tutkimuksen mukaan peruskoulussa 90 minuuttia viikossa eli 2 oppituntia.
2. Toisekseen (tämä ei perustu tutkimukseen, vaan omiin kokemuksiin) koululiikunta ei ole laadultaan kovinkaan kaksista, eikä myöskään riittävän tavoitteellista. Toivottavasti vanhat liikunnanopettajani eivät vedä hernettä nenään ja haluankin heille todeta, että toisilla laatu oli kohillaan ja toisilla ei.
3. Kolmanneksi voin todeta (tämä ei perustu tutkimukseen, vaan omiin kokemuksiin), että liikunta ei kiinnosta kaikkia lapsia yhtäläisesti ja joiltakin yksilöiltä puuttuu myös lahjakkuutta. Tämä johtaa koululiikunnassa myös tilanteisiin, jotka voivat aiheuttaa loppuikäisen huonon kokemuksen tai itsetunnon menetyksen, jopa trauman. Kovin moni muistaa varmaan ne tilanteet, että aina samat lapset valittiin joukkeeseen viimeisenä, kun kaksi lasta (kapteenia) pääsi valitsemaan joukkueet.

No miten se riittävä liikunta sitten hoidettaisiin, mikäli liikuntatunnit poistettaisiin opetusohjelmasta? Riittävä määrä liikuntaa on UKK-instituutin mukaan 1,5 tuntia päivässä. Tähän voidaan laskea koulumatkat ja välitunnit, jos ajatellaan asiaa peruskoulun kannalta.

Vastuun riittävästä liikunnasta voisi siirtää lapsille, vanhemmille ja urheiluseuroille.

Kuntien jalkapallohallit, jäähallit ja muut suositut liikuntapaikat ovat kaikkina iltoina vain harvojen käytössä, sillä liikuntatiloja on liian vähän harrastajamääriin nähden (Näin ainakin Oulussa). Ne vanhemmat, joiden lapset ovat onnekkaasti päässeet kyseisille vuoroille harrastamaan, kuskaavat lapsia edestakaisin harjoituksiin.

Samat liikuntahallit ammottavat tyhjyyttään päivisin. Entäpä jos urheiluseura olisikin yksi taho, joka järjestäisi peruskoululaisten iltapäiväkerhotoimintaa? Tämä mahdollistaisi yhä useammalle lapselle osallistumisen laadukkaaseen ja tavoitteelliseen liikuntaan. Kaikkien ei tietenkään tarvisi osallistua juuri liikunnalliseen iltapäiväkerhotoimintaan, vaan rinnalla tarjottaisiin myös muita kuin liikunnallisia vaihtoehtoja. Tämä vähentäisi myös niitä aiemmin mainitsemiani itsetunnon menetyksiä. Iltaisin vanhemmat ja lapset voisivat tehdä yhdessä jotain muuta, kuin kuskata harkkoihin / käydä harkoissa. Ne lapset, jotka eivät käyneet liikunnallisessa iltapäiväkerhossa, kävisivät vaikka pulkkamäessä vanhempiensa kanssa.

Riittävä liikunta on tärkeää ja nyky-yhteiskunta (mukaanlukien erityisesti lapset) liikkuu liian vähän. Myös oppimisen kannalta liikunta on tärkeää. Opetushallituksen tilannekatsaus vuodelta 2012, Liikunta ja oppiminen toteaa: "Tiivistäen voidaan todeta, että liikunnalla on positiivisia vaikutuksia oppimiseen". Koululiikunta toimii ehkä parhaiten, jos se on piilotettu/integroitu muuhun koulupäivään ja oppimissuunnitelmaan. Välitunneilla pitäisi olla opettajat aktivoimassa ja järjestämässä liikunnallisia leikkejä. Lisäksi välitunnit tulisi olla riittävän pitkiä, jotta leikki ei jää kesken ja päivittäinen liikunnallinen tavoite olisi helpompi saavuttaa. Lyhyellä välitunnilla menee suhteellisesti liikaa aikaa vaatteiden pukemiseen ja riisumiseen, ainakin talvella. Välitunteja voisi olla siis vähemmän, mutta kesto olisi pidempi.

Tietyt liikunnalliset tavoitteet, kuten Oulun kaupungin luokilla 1-6 toteuttama uintisuunnitelma eri luokka-asteille, voitaisiin toteuttaa. Kyseisessä uimakoulussa on uimataidon oppisen lisäksi hyvää ollut se, että uinnin opettajat ovat osanneet asiansa erittäin hyvin. Myös erilaiset koulujenväliset urheilukisat voitaisiin toteuttaa. Näissä erona peruskoululiikuntaan on nimenomaan se, että kaikki lapset ovat koko ajan valvottuna, sillä kisoissa on aina (pitäisi olla) riittävä määrä valvojia ja vastuuongelmia ei pitäisi syntyä. Lisäksi kisoihin osallistuvat ja haluavat osallistua motivoituneet yksilöt. 

LÄHTEET:

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/62734-opettajat-jarkyttyivat-hiihto-kiel...

http://www.slu.fi/lum/05_07/uutiset/koulun_liikuntatuntien_maara_las/

http://www.ukkinstituutti.fi/ammattilaisille/terveysliikuntasuositukset/...

http://www.oph.fi/download/144057_Liikunta_ja_oppiminen.pdf

Oulun kaupungin joukkoliikenteen kertaliput liian kalliita

Keskiviikko 25.9.2013 klo 1.17 - Jari-Pekka Teurajärvi