Blogi (Jari-Pekka Teurajärvi)

Suomi isompien armoilla

Maanantai 12.12.2016 klo 1.36 - Jari-Pekka Teurajärvi

Sain kunnian tavata Suomen entisen pääministerin, Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajan ja presidentinvaaliehdokas Matti Vanhasen Oulussa sunnuntaina 4. joulukuuta. Kansanedustaja Vanhanen oli puhujamatkallaan veteraanien juhlatilaisuudessa ja tapasi toisessa tilaisuudessa myös keskustalaisia sekä muita oululaisia.

Tilaisuuden, jossa Vanhasen tapasin, aiheena oli ulkopolitiikka. Tilaisuuden keskustelusta sekä Vanhasen alustuksesta sain inspiraation kirjoittaa tämän blogin.

Suomi on ulkopoliittisesti haastavassa asemassa. On ollut aina ja tulee todennäköisesti aina olemaankin. Geopoliittinen asemamme aiheuttaa tämän. Olemme suurvallan rajanaapuri. Meidän vastuulla on lähes puolet Venäjän ja Euroopan union välisestä rajasta, noin 1300km.

Suomen poliittisessa keskustelussa ovat viime aikoina olleet suhteemme Natoon sekä jäsenyytemme EU:ssa ja euroalueessa. Edellä mainittujen osalta suurin päätäntävalta ja todellinen mahdollisuus vaikuttaa on Suomen suhteella euroon. On aivan selvää, että euro on monin osin ollut väärä valinta Suomen kannalta, vaikka hyviäkin puolia valuutassa on.

Suomen jäsenyys euroalueessa

Hyvänä puolena eurojäsenyydestä tavallisen suomalaisen kannalta voidaan mainita valuutan helppous. Ei tarvitse vaihtaa valuuttaa matkustaessaan useimpiin euroopan maihin. Hintojen vertailu on myöskin helpompaa. Tämä pätee myös toisin päin eli tänne matkustavilla on helpompaa. Myös lainojen matalat korot ovat euron ansiota.

Yritysten kannalta euro on tuonut vakautta ja halvemmat korot. Vientiyrityksille valuuttariski on pieni euroalueen kaupassa. Ulkomailta katsottuna Suomeen on riskittömämpää sijoittaa. Suomalaisten yritysten on myös helpompi hankkia rahoitusta. Vahva valuutta on maailman kaupassa mahdollistanut halvemmat ostot, mutta viennin puolella kilpailukykyä on kadonnut.

Huonoja puolia suuressa monikansallisessa valuutassa on Suomen ja suomalaisten kannalta paljon. Valuutta ei jousta pienen maan kilpailukyvyn kannalta riittävästi. Suomen talouspolitiikasta puuttuu tärkeä mekanismi eli ”valuutalla keinottelu”. Aikaisemmin Suomella oli mahdollisuus valuutan (markan) devalvaatioon ja kansalaiselle oli hyötyä suuresta inflaatiosta.

Asuntolaina katosi kuin itsestään, suuren inflaation ansiosta, vaikka korot olivat korkeat. Maksoimme korkoa suomalaisille pankeille, jotka lainasivat rahansa pääasiassa Suomen pankilta. Korkohyöty meni lähes kokonaisuudessa Suomen pankille eli meille suomalaisille.

Nykyisin suomalainen voi ostaa entistä halvemmalla vaikkapa kulutuselektroniikkaa, mutta ongelmana on, ettei niitä euroja ole niin helppo tienata kuin ennen. Heikentynyt kilpailukyky on vienyt työpaikkoja liiaksi halpamaihin. Työssäolevien taakka koko kansan hyvinvoinnista on kasvanut kohtuuttomaksi, eikä heillekään jää riittävästi euroja kulutukseen.

Euro on siis asia, johon Suomi voi vaikuttaa ja siihen pitäisi vaikuttaa mahdollisimman pian. Allekirjoitin Keskustapuolueen europarlamentaarikko Paavo Väyrysen kansalaisaloitteen kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueesta.

Aloite sai lopulta yli 50 000 allekirjoitusta ja toimitettiin eduskuntaan maaliskuussa 2016. Perustuslakivaliokunnalle aihe oli vaikea ja se käsittämättömästi marraskuussa hylkäsi koko aloitteen, eikä sitä viety koskaan valmisteluun tai eduskunnan suureen saliin. Kansanäänestystä ei tule.

Mielestäni koko kansalaisaloitejärjestelmä pitäisi korjata, koska tällaisenaan se ei toimi. En tule allekirjoittamaan enää yhtään kansalaisaloitetta nykyisessä järjestelmässä.

Suomen jäsenyys Euroopan unionissa

Britit äänestivät itsensä ulos Euroopan unionista. Kysymys kuuluu, että kuka lähtee seuraavaksi? Ensi vuonna käydään mielenkiintoisia vaaleja Euroopassa ja ne tulevat ratkaisemaan Suomen jäsenyyden EU:ssa, sillä itse me emme sitä ratkaise. Brittien valinta oli jo EU:n lopun alku.

Ranskassa protektionismin kannattajat ja eurokriitokot (Kansallinen rintama) tulevat pärjäämään vahvasti. Ennustan, että Ranskan presidentinvaalit vuonna 2017 voittaa Marine Le Pen (Kansallinen rintama). Presidentin vaalien jälkeen käydään Ranskassa myös parlamenttivaalit, jossa samainen puolue tavoittelee merkittävää asemaa.

Hollannissa käytävissä vaaleissa maahanmuutto- sekä islaminvastainen Vapauspuolue (PVV) taistelee tosissaan suurimman puolueen asemasta.

Saksan parlamenttivaaleissa Vaihtoehto Saksalle (AfD) puolue havittelee vaalivoittoa ja onkin pärjännyt viimeaikaisissa pienemmissä vaaleissa. Puolue tulee olemaan kolmen suurimman joukossa parlamentissä. AfD on äärioikeistolainen puolue.

Mikäli äärioikeistolaiset voimat nousevat Euroopassa valtaan, tarkoittaa se käytännössä ”rajat kiinni” -politiikkaa, joka johtaa EU:n murtumiseen. Voimme siis todeta, että meidän suomalaisten on turha uhrata liikaa resursseja pohtimalla EU jäsenyyttämme. Isot maat päättävät jäsenyytemme.

Suomen kannalta tärkeintä on olla hyvässä yhteistyössä kaikkien länsimaisesti tunnustettujen demokratiaa noudattavien maiden kanssa. EU on tuonut Suomelle jotain hyvää, kuten vapaan liikkuvuuden, mutta myös paljon huonoa.

Huonoinpana seikkana voidaan todeta, että päätösvalta on siirtynyt liian kauas Suomesta. 13 suomalaista europarlamentaarikkoa edustaa Suomea 751 jäsenisessä parlamentissa. Europarlamentaarikot edustavat 180 eri kansallista puoluetta. Jäsenvaltioita on britit mukaan luettuna 28. Asukkaita EU:ssa on noin 500 miljoonaa.

EU säätää jokaista asiaamme ja kaiken pitäisi olla ja toimia samoin jokaisessa EU-maassa. Yhtälö on täysin mahdoton. Odotan päivää, jolloin EU määrää kaikki jäsenmaat Kiinan tavoin samalle aikavyöhykkeelle.

EU:n alkuperäinen ajatus rauhan hankkeena on loistava ja onkin toiminut tähän päivään saakka erinomaisesti. EU on kuitenkin pilattu byrokratialla ja mahdottomalla talouspolitiikalla. Suomen EU jäsenyyden aikana on laadittu noin 50 000 direktiiviä ja säädöstä. Vähemmälläkin olisi pärjätty.

Suomen (mahdollinen) Nato jäsenyys

Suomen turvallisuuspolitiikka on ollut itsenäisyytemme ajan kuin liukkaalla jäällä tanssimista. Välillä on oltu kallellaan itään ja välillä länteen. On vaihdettu asemia jopa kesken maailmansodan. Tällä hetkellä olemme selkeästi länteen kallellaan EU jäsenyytemme ansiosta. Olemme osa länttä.

Emme ole minkään sotilasliiton jäseniä, vaikka meillä onkin sotilaallista yhteistyötä muiden länsimaiden sekä Naton kanssa. Sotilaallinen kalusto ostetaan Nato-yhteensopivana, joka sekin osoittaa sotilaallista suuntautumistamme.

Rajanaapurina on suuri ja mahtava Venäjä. 1300km yhteistä rajaa tarkoittaa, että olemme Venäjän kannalta heidän etulinjassaan. Venäjä ei takuulla halua maaperällemme Natojoukkoja tai -tukikohtia, koska se aiheuttaisi sotilaallisen uhkan heille. Itsenäinen ja sotilaallisesti liittoutumaton Suomi ei aiheuta uhkaa Venäjälle.

Itsenäisyytemme olemme EU:n myötä suurelta osin jo tosin menettäneet ja kysymys kuuluukin, että haluammeko todellakin myös sotilaallisesti liittoutua? Venäjä osaa arvostaa itsenäistä puolustustamme ja sotilaallinen yhteistyö esimerkiksi Ruotsin kanssa on hyväksyttävää niin kauan kuin Ruotsikin pysyy pois Natosta.

Ruotsin tilanne sotilaallisesti on tällä hetkellä yllättäen paljon haastavampi kuin Suomen. Ruotsi ja erityisesti Gotlannin saari ovat strategisesti ajateltuna paljon Venäjää kiinnostavammalla sijainnilla.

Ruotsi on käytännössä luopunut uskottavasta sotilaallisesta puolustuksestaan lakkauttamalla asevelvollisuuden ja siirtymällä pieneen ammattiarmeijaan. Ruotsissa on Euroopassa (Ukraina) äkillisesti muuttuneen turvallisuuspolittisen tilanteen johdosta nyt hieman hätä kädessä ja vellit housuissa. Asevelvollisuus tultaneen palauttamaan.

Itämeren aluetta tarkasteltaessa on helppo havaita, että Baltian maat sekä Tanska, Saksa ja Puola ovat Nato-maita. Näin ollen sotilaallinen paine kasautuu Itämeren eteläosiin, jossa sijaitsee myös Venäjän Itämeren laivaston päätukikohta (Kaliningrad).

Valko-Venäjä sekä Ukraina antavat riittävän suoja-alueen Venäjälle Keski-Euroopan kohdalla ja lännen vetäessään Ukrainaa puoleensa, näytti Venäjä mahtinsa. Vihreät miehet liittivät Krimin niemimaan osaksi Venäjän valtapiiriä.

Mustanmeren rannikolla Nato maita ovat Turkin lisäksi Romania ja Bulgaria. Vuonna 2004 Baltian maiden tavoin Romania ja Bulgaria liittyivät Venäjän harmiksi Natoon. Valko-Venäjää ja Ukrainaa on mahdoton nähdä osana Natoa. Baltian maita on taas mahdoton nähdä nykytilanteessa enää Naton ulkopuolella, muutoin vihreät miehet voisivat tulla vierailulle.

Yhdysvaltain tuore presidentti Donald Trump antoi vaalikampanjansa aikana mielenkiintoisia Nato lausuntoja. Hänen johdollaan Yhdysvallat ei automaattisesti lähtisi puolustamaan Nato-kumppaneita, kuten Baltian maita, Venäjän hyökkäykseltä. Hän on sanonut, että Nato-maat saisivat maksaa isomman osan puolustusliiton budjetista, tai ne saavat ihan itse puolustaa itseään. Trumpin mukaan Yhdysvallat ei voi kaikkia paapoa.

Trumpin perustelu taloudellisesta taakasta on perusteltu, koska Yhdysvaltojen osuus Nato-maiden yhteenlasketuista sotilaallisista budjeteista on noin 75%. Natolla on 28 jäsenvaltiota.

Mielestäni Suomen tulisi säilyttää nykyinen asema sotilaallisesti sitoutumattomana maana. Yhteistyö on suotavaa, mutta haluammeko muiden maiden, erityisesti Yhdysvaltain armoille? Voimme olla halutessamme kallellamme mihin suuntaan vain, tilanteen mukaan. Kumartaessa tietenkin pyllistämme toiseen suuntaan. Ei vaan saa kumartaa liian syvään, jottei pyllistäkkään liikaa.

Jari-Pekka Teurajärvi (kesk.), Oulu

0408073847 / teurajarvi@hotmail.com

LÄHTEET

Kansalaisaloite.fi: Kansalaisaloite kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa

YLE: Perustuslakivaliokunta hautasi Väyrysen kansalaisaloitteen: Kansanäänestys euroerosta ei etene

Euroopan parlamentti, Suomen tiedotustoimisto: Jäsenet

Eurooppatiedotus.fi, historia: Euroopan unioni syntyi sodan raunioille

Wikipedia: Direktiivi

Wikipedia: Ruotsin puolustusvoimat

Wikipedia: Nato

MTV: Trumpin Nato-lausunnot tyrmistyttivät ja ihastuttivat

HS: Trump amerikkalaislehdelle: Yhdysvallat ei välttämättä puolustaisi Baltian maita Venäjän hyökkäykseltä

Epäonnistunut ilmastopolitiikka

Keskiviikko 7.9.2016 klo 15.23 - Jari-Pekka Teurajärvi

Puola tuottaa valtaosan sähköstään vanhoilla ja saastuttavilla hiilivoimaloilla. Puola on valmis hyväksymään Kioton ilmastosopimuksen jatkokauden sillä ehdolla, että Euroopan unioni tukee sen uusien hiilivoimaloiden rakentamista. EU ei voi ratifioida sopimuksen jatkokautta ilman kaikkien jäsenmaiden hyväksyntää. Millä ehdoilla Suomi on valmis hyväksymään Kioton ilmastosopimuksen?

Suomessa on tehty surkeaa ilmastopolitiikkaa aina vuoteen 2015 asti. Valtio tukee tuulisähkön tuotantoa verorahoilla. Valtio on luvannut tuulisähkölle takuuhinnaksi 85,30 €/MWh eli maksaa takuuhinnan ja pörssisähkön hinnan erotuksen sähköntuottajille. Pörssisähkön hinta liikkuu 30 €/MWh luokassa, jolloin maksettava erotus on noin 55 €/MWh. Kuukaudessa veroeuroja käytetään tuulisähkön tukemiseen keskimäärin 11 miljoonaa euroa. Nykyinen hallitus perussuomalaisten johdolla laittoi lopun tuulisähköjärjettömyydelle. Tehtyjä sopimuksia emme voi purkaa, mutta tulevina vuosina vanhentuvat tuulivoimalat kylläkin. Ja taas veronmaksajien varoilla.

Suomen joet on valjastettu vesivoimalle ja vesivoimaa myydään puhtaana energiana. Samalla ei muisteta mainita, että vesivoima on tappanut sukupuuttoon lukuisia vaelluskalakantoja. Vesivoima on tappanut mahdollisuuden elämysmatkailuun. Vesivoima on häpeä, josta pääsemme eroon vasta kun aurinkoenergia ja muut saasteettomat vaihtoehdot tyydyttävät kysynnän riittävän halvalla hinnalla. Ydinvoima on ilmaston kannalta saasteetonta energiaa ja näin ollen myös kannatettavaa.

Suurimmat saastuttajat Yhdysvallat ja Kiina eivät ole ratifioineet Kioton ilmastosopimusta, mutta hieman yllättäen ratifioivat uudemman Pariisin sopimuksen. Venäjä on mukana Kioton sopimuksessa, koska se tekee rahaa sen avulla. Venäjä ei saastuta tarpeeksi vuoden 1990 tasoonsa nähden, joten sopimus on heille kannattava. Edellämainitut maat eivät ole mukana myöskään päästökaupassa. Päästökauppa on jäänytkin Euroopan unionin maiden taakaksi.

Meillä Suomessa tuotetaan maailman puhtainta energiaa. Päästökaupassa ja ilmastosopimuksissa olemme kuitenkin toistaiseksi suurin häviäjä. Koska olemme olleet puhtaan energian kärkimaa, on meille ollut mahdoton päästä tavoitteisiin maksamatta siitä kallista hintaa. Niin kallista hintaa, ettei yritysten ei kannata investoida Suomeen. Yritysten on kannattanut siirtää tuotantoaan muualle. Olemme maksajan roolin lisäksi saaneet myös aikaan suurtyöttömyyden surkealla ilmastopolitiikalla. Kumarramme joka kerta EU:n suuntaan, kun siellä ollaan vaatimassa Suomelta ilmastopolitiikan verukkeella jotain. Samalla pyllistämme suomalaisille veronmaksajille ja yrityksille.

Ainoa keino vaikuttaa globaaliin ilmastonkehitykseen on saada kaikki mukaan talkoisiin. Suomen päästöt suurimpien saastuttajien rinnalla ovat kuin pieru Saharassa. Globaaleissa ilmastosopimuksissa on Suomen kannalta vain voitettavaa, edellyttäen kaikkien olevan mukana. Sopimukset avaavat suomalaisille clean tech yrityksille valtavat kansainväliset mahdollisuudet.

Suomen täytyy EU:n ilmastopolitiikassa ottaa mallia Puolasta. Ei pidä lähteä mukaan itselleen täysin epäedullisiin sopimuksiin mukaan ilman kompensaatiota. Voisimme vaatia tuntuvia tukia vaikkapa bioenergialaitostemme investointeihin ja vesivoiman purkamiseen sekä ydinvoiman rakentamiseen. Lisäksi meidän pitäisi saada kompensaatiota metsistämme ja vesistöistämme. Metsämme ovat Euroopan suurin hiilinielu. Myös Itämeri on valtava hiilinielu kuten tuhannet vesistömme. Emme ole osanneet vaatia niitä oikeuksia ja etuja, jotka meille kuuluvat. Tähän pitää saada muutos!

Lopuksi vielä haluan sanoa, että Kioton jatkokauden ratifioiminen on monien muiden epäonnistumisien ohella osoittanut EU:n olevan rikki ja vain taakkana meille suomalaisille. Fixit tulee ennemmin tai myöhemmin. Brexit on saanut jo ennen toteutumistaan Britannian talouden huimaan nousuun.

 

Jari-Pekka Teurajärvi (ps.), Oulu

 

LÄHTEET

• HS: Puola haluaa ilmastosopimuksen vastineeksi tukea hiilivoimalle – EU ei voi ratifioida sopimusta ilman kaikkien jäsenmaiden hyväksyntää
• HS: Yhdysvallat ja Kiina ratifioivat Pariisin ilmastosopimuksen – suomalaisprofessori uskoo, että Intiakin liittyy ennen pitkää joukkoon
• Kioton ilmastosopimus
• Pariisin ilmastosopimus
• Päästökauppa
• Tuulivahinko
• Hiilinielu

Tuomas Enbuske on nero

Lauantai 18.6.2016 klo 3.54 - Jari-Pekka Teurajärvi

Jari-Pekka Teurajärvi Kalevan blogissaan: "Tuomas Enbuske on nero"

Televisioviihteen mielenkiintoisimmat tyypit Peter Nyman, Jari Sarasvuo, Jaana Pelkonen, Hannu Karpo ja Pekka Ervasti häippäisevät vuoron perään, koska eivät osaa näytellä Pintaa syvemmältä -tyylistä punavihreää kesäteatteria. Toivottavasti edes Hjallis Harkimo, Arto Luukkanen ja Ruben Stiller jaksavat pysyä näissä bakkanaaleissa.

Punavihreät toimittajat ovat nyt televisiossa pettäneet 20 vuotta rummuttamansa toimittajan eettiset säännöt ja tehneet punavihreää politiikkaa. Se on tietysti punavihreiden kannalta hyvä, mutta silti kaikille katsojille on valehdeltu.

Toki useat mediatalot ovat onnistuneet vesittämään parhaat puolensa: Helsingin Sanomat luopui EU –jäsenäänestyksen alla puolueettomuudesta, Seiska jo aiemmin rehellisyydestä ja YLE suomalaisen kulttuurin puolustamisesta.

Jotta kansa ei miettisi näitä ikäviä faktoja, Enbuske on keksinyt nerokkaan idean. Sen nimi on Enbuske & ”muita tyhjäntoimittajia” tv-show. Kun Jari Sarasvuo oli tv-toimittaja, hänen ohjelmassaan oli syvällisiä keskusteluja. Peter Nyman taas analysoi Suomi-politiikkaa monitasoisesti. Enbusken ohjelma taas on kirjoitettu kuin lapselle, joka ei ole saanut kohdussa tarpeeksi happea. Samalla se on silti hieno yhdistelmä postmodernia monitasoisuutta ja parhaimmillaan beat-runoutta.

Enbuske shown mukaan Suomessa seikkailevat "uusnatsit", "Odinit", "persut", "Rajat-kiinniläiset" ja "Terhi Kiemungit". Persupilkka on toki paradoksaalista, sillä juuri punavihreät toimittajat – eivät persut - ovat painaneet toimituksissa punavihreitä uutisia kaiken maailman welcome-hengessä.

Enbuske showssa on vihollisia, joita ei oikeasti ole olemassa. Kun keksii itse vihollisensa, niitä vastaan on helppo varjonyrkkeillä.

YLE on kanavista narsistisin. Sen suurin tarkoitus on poseerata omaa sateenkaari ja monikulttuurista indentiteettiä muille. Tuomas Enbuske - kuten jokainen huono markkinoija - taas on itsekeskeinen. Tuomas Enbuske yrittää myydä kohderyhmälle, jonka persut myöntävät olevan olemassa. Eli älykkäälle kansalle.

Kaikki tutkijat tietävät asian, jota kukaan heistä ei kehtaa sanoa. Ihan yhtä paljon kuin meillä on demaritoimittajia, meillä on myös punavihreitä. Jokaista jonka puoluekirja on vas/vihr, vastaa tyyppi, jonka puoluekirja on sdp. Ja he ovat merkittävä toimittajaryhmä. Katsojien ja poliitikkojen on sitä hankala uskoa, sillä he kuuluvat kotimaiseen eliittiin, eli suomeksi sanottuna ovat rehellisiä.

Valitettavasti on käynyt kuten tohtori Mari K Niemi väitöksessään todisti: Mediasta on tullut politiikan osapuoli. Sekä Enbuske että Liekki käyttävät sitä hyväkseen. Koska he puhuvat räväköitä, muut reagoivat heidän puheisiinsa. Se antaa punavihreiden liskoaivoille kuvan, että Enbuske ja Liekki ovat vaaleilla valittuja päättäjiä. Molemmille naurettiin aluksi. Eipä kukaan olisi uskonut 10 vuotta sitten, että Liekki olisi jonakin päivänä YLE Kioskin toimittaja. Ja Enbuskesta tulee valitettavasti YLEn seuraava uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja.

Tuomas Enbuske ei ole musiikkipiirien Vesku Jokinen. Siinä missä Vesku Jokinen ja Klamydia ovat radion soittolistojen boikotissa, Enbuske pitää Facebookin kaverilistallaan demareita, jotta saisi oman tv- shown toisensa jälkeen.

Oikeat menestyjät Pekka Perä, Axl Smith, Nokian renkaat, Volgswagen, ja Karpaasit ovat tajunneet, että kannattaa mieluummin valehdella kunnolla massoille kuin olla rehellinen kenellekään. Tätä tekee Enbuskekin.

Tuomas Enbuske on markkinoinnin nero.

Lue myös muut Jari-Pekka Teurajärven Kalevaan kirjoittamat blogikirjoitukset tästä linkistä.

JARI-PEKKA TEURAJÄRVI

 

LÄHTEET

Tuomas Enbuske IL:n blogissaan: "Timo Soini on nero"

 

Mediaviikon kysely: Toimittajista puolet vasemmistolaisia, puoluekanta vaikuttaa sisältöön

 

Mediasta on tullut politiikan osapuoli (Väitös: VTM Mari K. Niemi, 30.8.2014, poliittinen historia)

 

Nyt se on tutkittu: journalismiyliopistot läpikotaisin punavihreitä

 

Perussuomalaisten raportti: Toimittajat elävät punavihreässä kuplassa – viestinnän tutkijan mukaan jutut ovat neutraaleja

 

Alkoholi vapaaksi

Perjantai 19.2.2016 klo 11.03 - Jari-Pekka Teurajärvi

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä esittää, että vähittäiskaupoissa myytävän alkoholin vahvuusraja nostetaan 8,5 %:in nykyisen 4,7 %:in sijasta. Alkoholin myynti pitäisi sallia vähittäiskaupoissa klo 7-23 ja alkoholin ravintolamyynnin alv laskettaisiin 14 %:in. Nyt se on nyt 24 %. Lisäksi päivittäistavarakaupan valmistustaparajoitteesta luovuttaisiin eli myös muuten kuin käymisteitse valmistettujen alkoholijuomien myynti tulisi sallia vähittäiskaupoissa. Pienpanimoille sallittaisiin ulosmyyntioikeus samoin edellytyksin kuin vähittäiskaupalle.

Pidän esitystä oikeansuuntaisena. Olisin valmis purkamaan Alkon monopolin ja vapauttaisin myös viinien ja viinan myynnin vähittäiskauppoihin. Näin on toimittu Keski-Euroopassa jo pitkään. Tämä olisi luonnollinen liike, kun vähittäiskauppojen aukioloajat on juuri vapautettu. Alkoholia pitäisi saada myydä kellonajasta riippumatta ja mielestäni sääntely on turhaa holhoamista. Alkoholin vapaa myynti nostaisi vähittäiskaupan palvelutasoa ja asiakas hyötyisi tästä.

Olen kannattanut pitkään alkoholiverotuksen linjaamista samalle tasolle naapurimaidemme kanssa. Nykyinen viinaralli Virosta ja miedompien juomien ralli Ruotsista ei ole kansantaloudellemme järkevää. Verorahat jäävät naapurimaahan ja haitat siirtyvät kotimaahan. Ideallitilanteessa naapurimaan asukkaat ostaisivat tuotteita Suomesta ja tämä lisäisi työtä sekä toimeentuloa kotimaahamme.

Ravintoloiden tulisi saada vähittäiskauppojen tapaan olla auki silloin, kun se on kannattavaa. Kannattavien aukioloaikojen määräytyminen jäisi loppukädessä asiakkaiden päätettäväksi. Nykytilanteessa suuri osa yökerho- ja ravintola-asiakkaista juo kunnon pohjat kotona ja lähtee ravintolaan vasta puolenyön aikoihin. Kotona juodaan liian monessa tapauksessa Virosta ja Ruotsista tuotua alkoholia, eikä ravintoloiden korkea alkoholin hinta houkuta. Halvempi alkoholi toisi asiakkaat aikaisemmin ravintolaan ja kotijuominen vähentyisi. Juominen siirtyisi valvovien silmien alle.

Kotimaisen alkoholin nettimyynti tulisi myös sallia niin kotimaahan kuin ulkomaille. Suomalaiset ovat maailman parhaita alkoholiasiantuntijoita, sillä olemmehan alkoholin kulutuksen suurmaa mitattuna kulutuksella asukasta kohden. Alkoholista voisi tulla merkittävä vientituote, mikäli kilpailukyky olisi kohdallaan. Uusien innovaatioiden testaajista meillä ei ole pula.

Urheilu-, konsertti- ja yleisötapahtumissa alkoholin myynti ja anniskelut tulisi sallia samoin ehdoin kuin limsan tai kahvin myynti. Alkoholia pitäisi pystyä nauttimaan katsomossa eikä vain rajatulla anniskelualueella. Näin toimitaan myös Keski-Euroopaassa ilmaan minkäänlaisia ongelmia. Tämä tietenkin parantaisi tapahtumien palvelutasoa ja asiakkaiden viihtyvyyttä.

Kaikilla edellä mainituilla toimenpiteillä alkoholilta poistettaisiin kielletyn hedelmän maine ja pitkällä tähtäimellä tämä muuttaisi suomalaisen alkoholitapakulttuurin terveellisempään suuntaan.

Jari-Pekka Teurajärvi (ps.), Oulu

Kirjoitus on julkaistu mm. Forum24 -lehdessä 1.3.2016 (printti) ja 29.2.2016 (verkko)

LÄHTEET:

SU: PS: Nykyistä vapaampaa alkoholipolitiikkaa – myös vahvat oluet ruokakauppoihin

Aiemmat blogikirjoitukseni aiheesta:

21.8.2013 Viinarallin suunta pitäisi muuttaa

18.1.2014 Hallituksen keinot Viron viinarallia vastaan ajavat karille

30.5.2014 Koulujen päättäjäiskännit lähestyvät

Hallituksen keinot Viron viinarallia vastaan ajavat karille

Lauantai 18.1.2014 - Jari-Pekka Teurajärvi

Kautta aikain huonoin kirjoitus Itämerenlohen merikalastuksen puolesta?

Maanantai 26.8.2013 klo 22.11 - Jari-Pekka Teurajärvi

Antti Ervasti kirjoitti Kalevassa 24.8.2013 otsikolla "Mahtava lohikesä ja melkoisen kiivas soppa". Kirjoitus oli mielestäni huonoin koskaan lukemani mielipide Perämerenlohen eli Itämerenlohen merikalastuksen puolesta. Tämä johtuu siitä että kirjoitus pohjautui toimittajan "mutuun" eli musta tuntuu fiktioon. Ainoastaan siinä olen Ervastin kanssa samaa mieltä, että Itämerenlohi on herkkua.

Ensimmäisen virheen Ervasti tekee arviossaan lohen myrkyllisyydestä. Hän ei muista mainita että dioksiini kertyy ihmisen elimistöön samalla tavoin kuin eläimeenkin ja katoaa elimistöstä varsin hitaasti. Ratkaisevaa on siis pitkä altistus, ei se että syö Itämerenlohta kerran kesässä. Ihminen on ravintoketjun huipulla ja saa sen dioksiinin minkä ravintoketjun alemmilla kerroksilla olevat eläimet ovat elimistöönsä hankkineet. Itämeren lohi sisältää dioksiinia niin paljon, ettei sitä saa myydä muualla EU:ssa kuin Suomessa ja Ruotsissa, erityisluvalla. Muut EU maat ovat siis Ervastinkin mielestä väärässä lohen liian korkean dioksiinipitoisuuden suhteen? Miksei kauppahallin kalatiskillä kerrota millään tavalla Itämerenlohen dioksiinipitoisuudesta? Huomio valistuksessa pitäisi kiinnittää lapsiin ja aikuisiin, jotka aikovat vielä hankkia omia lapsia. Heille dioksiini voi aiheuttaa ongelmia, kuten hedelmättömyyttä tai vaurioita sikiössä. Varttuneempi väestö voi syödä lohta huolettomammin. Suomessa ei muusta ravinnosta kuin Itämerenlohesta juurikaan dioksiinia saa ja kalaruoan ystävänkin kannattaisi satsata sisävesien puhtaisiin herkkuihin.

Toisen virheen Ervasti tekee väittäessään että järjellä asiaan suhtautuvat vain ammattimaisen lohen merikalastuksen puolesta puhuvat. Ervasti väittää siis, että kukaan tutkija tai vapaa-ajankalastaja ei osaa suhtautua asiaan kuin ylitunteellisesti.

Kolmannen virheen Ervasti tekee väittäessään että pari isoa kauppaketjua olisi kieltänyt Itämerenlohen myynnin. S-ryhmä ei ole kieltänyt Itämerenlohen myyntiä, ainoastaan Kesko on näin toiminut. S-ryhmässä päätökset tehdään Itämerenlohen myynnistä itsenäisesti per osuuskauppa.

Neljännen virheen Ervasti tekee mainitessaan: "Jostakin syystä lohen merikalastus halutaan keskittää jokisuihin". Tässä hän viimeistään paljastaa, ettei ole perehtynyt lohiasiaan lainkaan. Voin teitä kaikkia lukijoita asiassa valistaa, että tärkein Itämerenlohen lisääntymispaikka on Tornion- ja Muonionjoki. Lohi käy lisääntymässä joessa, josta sen jälkeläiset lähtevät parin vuoden ikäisenä merivaellukselle palatakseen kutujokeensa muutaman vuoden kuluttua taas lisääntymään. Jos muiden jokien lohikannat ovat uhanalaisia, miten ihmeessä merikalastaja voi erotella elinvoimaisen Tornionjoenlohen ja uhanalaisen lohikannan esimerkiksi Itämeren pääaltaalla toisistaan? Helpointa erottelu on tehdä juurikin jokisuissa?

Viidennen virheen Ervasti tekee kritisoidessaan, että Norjan lohi kasvatetaan likaisissa altaissa . Ervasti ei selvästikkään ole perehtynyt siihen tosiasiaan, että suomalaiset voimalaistokset velvoiteistuttavat joka vuosi 7 miljoonan euron arvosta lohta jokiimme ja niiden suistoille. Ovatko nämä suomalaiset kasvatusaltaat jotenkin puhtaampia kuin norjalaiset? Mielestäni velvoiteistutuksissa ei ole paljoakaan järkeä, kun otetaan huomiion, että Itämerenlohen merikalastuksen arvo on noin 1,1 miljoonaa euroa ja istutuskustannus on 7 miljoonaa euroa? Olisiko pidemmällä aikavälillä tuottavampaa käyttää kyseinen raha esimerkiksi vesivoimalaistoksien lohiportaisiin?

Kuudennen virheen Ervasti tekee väittäessään, että Norjan lohi on paljon huonomman makuista. Tämä on makuasia, eikä pohjaudu mihinkään tieteelliseen tutkimukseen.

Seitsemännen virheen Ervasti tekee kertoessaan Itämerenlohenmerikalastuksen kiintiöistä. Hän unohtaa mainita, että kiintiöt perustuvat Maa- ja Metsätalousministeriön arvioihin eikä tutkimusten tuottamaan arvioon. Ministeriön arvio on puolet isompi kuin tutkijoiden. Hän ei myöskään mainitse, että viime vuoden ennätys nousulohen määrässä Tornion- ja Muonionjoessa yltää vain siihen minimiin, joka riittää elinvoimaiseen lohikantaan kyseisessä joessa. Entä muiden jokien kannat?

Kahdeksannen virheen Ervasti tekee arvioidessaan vapaa-ajan kalastuksen ympärille muodostuvan elinkeinon kasvua, mikäli lohen saantivarmuus joessa kasvaisi. Ervasti väittää, että lohen kalastus säilyisi saman porukan harrastuksena, joka jo nyt joessa kalastaa. Tietääkseni innokkaimmat kalastajat matkustavat maailman parhaille apajoille mihin päin maailmaa tahansa, oman maksukykynsä mukaan.

Yhdeksännen virheen Ervasti tekee väittäessään vapaa-ajan kalastajia ylitunteellisen ominaisuuden lisäksi myös äärimmäisen kateelliseksi porukaksi. Lähestulkoon rasistiset piirteet saava syyttely on mielestäni täysin yliampuvaa. Kateellisuus tuskin on enempää vapaa-ajan kalastajan ominaisuus kuin kenen tahansa ihmisen ominaisuus?

Loppujen lopuksi en ole täysin varma oliko Ervastin kirjoitus Itämerenlohen merikalastuksen puolesta vai vapaa-ajan kalastajia sen ympärille muodostunutta elinkeinoa vastaan?

LÄHTEET:

KALEVA: http://www.kaleva.fi/mielipide/kolumnit/mahtava-lohikesa-ja-melkoisen-kiivas-soppa/639730/

Viinarallin suunta pitäisi muuttaa

Torstai 22.8.2013 - Jari-Pekka Teurajärvi

Suomalaisten juomasta alkoholista 15% on tuotu matkustajien toimesta ulkomailta. Eli noin joka kuudes (6.) alkoholiannos, joka juodaan Suomessa, on tuotu turistien toimesta Virosta, Venäjältä, Ruotsista ja mistä vain, paitsi Suomen Alkosta. ”THL:n erikoistutkija Österbergin mukaan se vastaa noin 150 Alkon myymälän myyntiä.” Alkoholin aiheuttamista ongelmista maksetaan kuitenkin 100% suomalaisten verorahoilla, vaikka nykyisellään vain 5/6 suomalaisten juomasta alkoholista tuo verorahan Suomeen. Alkoholia saa tuoda EU maista niin paljon kuin autoon mahtuu.

Nykyinen politiikka on se, että alkoholinkulutusta yritetään hillitä kiristämällä alkoholiveroa ja myyntiaikoja. Tällähetkellä alkoholia ei voi vähittäiskaupoista ostaa ennen aamuyhdeksää tai iltayhdeksän jälkeen. Muistan hämmentyneeni melkoisesti, kun lähikaupan kassaneiti kertoi, ettei voi myydä olutta minulle. En ajatellut että hän luulee minua alaikäiseksi, olinhan kuitenkin jo 36-vuotias, enkä mikään babyface. Meinasin jo alkaa vakuuttelemaan olevani ihan selvinpäin. Tuon hämmennyksensekunnin jälkeen katsoin edelleen myyjää suu auki, kun hän kertoi että kello on jo yli yhdeksän (illalla), joten kassajärjestelmä ei anna myydä alkoholia.

Poliitikot ovat viimepäivinä väläytelleet alkoholin myyntiaikojen tiukentamista edelleen. On ehdotettu että arkisin alkoholin vähittäismyynti lopetettaisiin kello 18, eikä viikonloppuisin myytäisi ollenkaan.

Olen sitä mieltä, että mitä vaikeammaksi alkoholin saatavuus tehdään, sitä enemmän se aiheuttaa lieveilmiöitä. Sama juttu viinan hinnan suhteen, eli mitä kalliimpaa se on, sitä enemmän se aiheuttaa lieveilmiöitä. Näkyvin lieveilmiö alkoholin hinnan suhteen on tällähetkellä viinaralli ulkomailta, lähinnä Virosta. Myös Ruotsista tuodaan erityisesti siideriä, olutta ja muita miedompia juomia, koska ne ovat siellä halvempia kuin Suomessa.

Mikäli viinaa ei saisi riittävän helpolla ja halvalla ulkomailta ja Suomessa se olisi nykyistänkin huomattavasti kalliimpaa, poltettaisin viina itse eli tehtäisiin pontikkaa. Jokaisesta kylästä ja kaupunginosasta löytyisi oma pimeän viinan myyjä.

Mikäli alkoholin vähittäismyynnin aikoja rajoitetaan lisää nykyisestään, tulee se aiheuttamaan lisää pimeän viinan myyntiä ja pienten kioskien ja kauppojen ovat voidaan sulkea samaan aikaan kun alkoholin myynti on kiellettyä. Voidaan siis sanoa, että rajoitukset ruokkisivat harmaata taloutta ja heikentäisivät työllisyyttä. Pimeä viina ei olisi pontikkaa, vaan Virosta tai kotimaisesta Alkosta ostettua. Pimeän alkoholin hinta olisi tietenkin sen verran korkeampi, että pimeä kauppa kannattaisi.

Entä jos alkoholiveroa alennetaan riittävästi? Riittävän halpa alkoholi voisi kääntää viinarallin toiseen suuntaan. Tämä lisäisi valtion verotuloja ja lisäisi myös työllisyyttä. Sarkastisesti voitaisiin ajatella, että pahimmat suomalaiset alkoholistit joisivat itsensä hengiltä eli myös pahimmat alkoholin aiheuttamat ongelmat katoaisivat.

Entä jos alkoholin myyntiajat vapautettaisiin liikkeiden päätettäväksi. Sanotaan, että ”se on kauppa  joka kannattaa”, joten myös tämä muutos lisäisi työllisyyttä. Kioskit ja huoltoasemat olisivat varmuudella auki 24/7.

Entä jos viinit ja viina tuotaisiin vähittäiskauppojen hyllyille? Tämäkin muutos lisäisi työllisyyttä, vaikka Alkot olisivat vähitellen tarpeettomia. Lisää työllisyyttä tulisi sitä kautta, että myös paikalliset ja pienemmät tuottajat saisivat omia tuotteitaan paremmin esille ja myyntiin. Se, että yhä useampi tuottaja saisi mahdollisuuden päästä markkinoille, toisi mukanaan uusia innovaatioita ja voisi luoda jopa huomattavasti nykyistä isomman vienninalan Suomeen. Viinan sekä viinien tuotanto tuntuu olevan nykyisellään Altian lisäksi vain suurten ulkomaisten yhtiöiden heiniä.

Voisiko olla myös niin, että juomakulttuuri muuttuisi Suomessa maltillisempaan suuntaan esittämieni muutosten johdosta? Miksei muu Eurooppa juo itseään hengiltä vapaampien myyntiaikojen ja halvemman alkoholin takia? Ei juo, vaikka viinaa saa maitokaupasta.

LÄHTEET

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/tulli-ja-tilasto-ristiriidassa---alkoholin-tuonnista-eri-kasitykset/2013/08/1788837

http://www.tulli.fi/fi/yksityisille/matkailijat_muuttajat/alkoholi_tupakka/